Päätöntä harhailua

Parasta omassa puutarhassa hörhöilyssä on,

kun saa olla täysin pihalla.

Ei ennakkosuunnitelmia

eikä listaa tekemättömistä töistä.

Vain päätöntä harhailua paikasta toiseen,

kohteeseen, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä.

Aamuinen askel harhautui kellariin,

jossa talvehtinut Clematis Montana 'Rubens'

oli aloittanut kukinnan.

Johan oli aika nostaa hänet auringon lämpöön ja valoon.

 Kellarin jälkeen askel vei Verstaaseen, 

jossa tein pientä lajittelutyötä.

Kohta nämä ovat toisen omia aarteita.

Sään lämmetessä suunnistauduin pihalle.

Osan penkeistä innostuin siivoamaan multapinnalle.

Viime kevään Türin matkalla arpajaisista voitettu pioni 

on selvinnyt talvesta hyvin.

 Monen penkin kohdalla olen tullut suurpiirteiseksi.

Talventörröttäjien pieni pöyhiminen

ja varsien katkeaminen riittää.

Niistä tullut kate säilyttää penkissä kosteuden

eikä rikkasiemenet pääse itämään.

Kastelukannumaratoonissa ei yksikään askel ole liikaa.

Paikallinen veepeekoo pääsi 

myös maastopalon vuoksi kastelutöihin. 

Aikainen metsäpalovaroitus on syytä ottaa tosissaan.

 Vielä illalla harhahduin aarrejahtiin.

Tällä kertaa löysin Ruusunmekkoon tuomisiksi 

lipaston, kottikärryt,postilaatikon jajaja... 

paljon muita aarteita.

Uskon, että jokaiselle heistä löytyy oma tärkeä paikka.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Oikeata vastausta ei ole.

Purkeissa olevat lannoitteet ovat kasveille yhtä maukkaita

kuin puutarhurille lasissa oleva elämän makuinen juoma.

Juoma, joka on makeaa, poreilevaa ja ainutlaatuista.

Aivan kuin tämä elämäni parhain päivä.