Hetkiä vieraalla maalla

Kevätunelmia rakentaessa 

tulee katseltua valokuvakansioita.

Lukuisten puutarhavierailujen takia

joutuu toisinaan hetken miettimään,

kenen puutarhasta mikäkin kuva on otettu.

Moni kaunotarkin vaikuttaa tuntemattomalta,

ihan kuin heitä ei olisi koskaan aiemmin tavannutkaan.

Yritän muistella, kenen puutarha vaikuttikaan

näin rehevältä ja lajikekirjo valtavalta.

Tämän kuvan kohdalla huomaan miettiväni,

kenen mökkipuutarhassa mahdoinkaan käydä.

Huokaan jo helpotuksesta,

kun vastaan tulee tuttu ruusu.

Joku on tehnyt hyvän valinnan

istuttaessaan neilikkaruusun taakse 

valkoisena kukkivan pensaan.

Hetkinen, paviljonkihan 

on aivan samanlainen kuin 

Ruusunmekon Pussauskoppi.

Vieraalla maalla kulku osoittautuikin

talven mittaiseksi unohdukseksi.

Ruusunmekkohan se vain esiintyi kesämekossaan.

Puutarhastelijan herätyshaaste

Herättelen omalta osaltani teitä kevääseen
 postaamalla Ruusunmekon kesäkuvia.
Samalla vastaan Lauran heittämään
Puutarhastelijan herätyshaasteeseen
Elämää Paratiisinpalasessa-blogista.



Kesäkuun alku 2015

Alkukesästä Ruusunmekon lumosi
tuoksullaan Rautatieomenapuu.





Päivät olivat kosteita,
mutta onneksi akileija oli yksi kestävimmistä aarteista.





Koleiden säiden positiivinen puoli oli
 kukinnan pitkittyminen.



 

 

 

Clematis 'Jutta' innostui

valloittamaan kivikkoa.

 

 

 

 

Koristeomenapuu 'Aamurusko'

oli kaunis kuin koru.

 

 

 

 

Vaikka rakastan vaaleanpunaista,

osasi mustakin nyrjäyttää sydämeni.

 

 

 

Elokuun loppu 2015

 

Kesän lähestyessä loppuaan,

 oli auringon valo pehmehtynyt

ja sadonkorjuun aika lähestyi.

 

 

 

 

Viinirypäle 'Sukribe' innostui

tekemään ennätyssadon.

 

 

 

 

Pioni oli kukinnan jälkeenkin kaunis.

 

 

 

 

Parsan herkkyyteen sopi kumppanuuskasviksi

syyshortensia 'Vanille Fraise'.

 

 

 

Talvivalkosipuli 'Alexandra'

pääsi hetkeksi huilaamaan

vuoden kestänyttä taivaltaan.

Myöhemmin sipuleiden yksittäiset kynnet

päätyivät uudelleen maahan.

 

 

 

 

Osa pensasruusuista nautti syksyn

tulevista aurinkoisista päivistä

kylpien pehmeän auringon taiassa.

 

 

 

 

Toivon, että mahdollisimman moni puutarhabloggaaja

osallistuisi haasteeseen ja jatkaisi meidän herättelyä.

 

"Sääntöjä on vain kaksi:

-Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän

kansiota.

- Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista

puutarha-aiheista kuvaa ja kerro niistä jotakin.

Eli yhteensä 12 kuvaa.

Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi."

 

 

Kesän kuplivaa kukintaa

 

 

Pöytä koreaksi ja lasillinen kuplivaa.

Kasvihuone-elämää ei haitannut

juhannuksen vaihtelevat säät.

 

 

 

Juhannusruusu ei ymmärtänyt juhlia,

ja pensasmangoliakin tyytyi komistelelemaan nupullaan.

 

 

 

Kerrottu valkovuokko

levitti juhlahameensa.

 

 

 

Ja montana 'Rubens' kärhö

juhlahuntunsa.

 

 

 

 Tarhakullero puolestaan hohti kuin aurinko.

 

 

 

Koristeomenapuu 'Linnanmäki'

ei pihtaillut,

hän innostui viihdyttämään kauneudellaan.

 

 

 

Pari lämmintä päivää

ja ruusuorapihlaja juhli yhdessä

kurjenpolvien ja kuolanpionin kanssa.

 

 

 

Juhannussunnuntaista on tullut

perinteinen haikeuden päivä.

Tänä vuonna suru oli pientä,

aloitin työstämään

Ruusunmekon viimeistä kukkapenkkiä.

Joskus on vain ymmärrettävä rajansa ;)

 

 

Avoimia puutarha -päiviä odotellessa

on hetki aikaa nauttia Ruusunmekon

tämän kesän ensimmäisestä ruusun kukasta,

Teresan ruususta ja jälleen nauttia

lasillisesta kuplivaa.

 

 

 

Tervetuloa vieraaksemme

sunnuntaina 28.6.2015 klo 12-18

viettämään

Avoimet puutarhat -päivää <3

Kevät luopuu asustaan

Kevään luopuessa asustaan

yllättää Ruusunmekon aarre.

Mangolia 'Leonard Messel'

on raskaana <3

Hänen kukintaa odotellessa

joudun taistelemaan epävakaisia säitä vastaan.

Onneksi atsalean herkkyys

on kaunis sadeasussakin.

Ensimmäisen varsinaisen kesäpäivän sain

viettää hyvässä seurassa Untulan harjulla.

Seura oli tälläkin kertaa minua fiksumpaa,

sain oppia uutta luonnosta ja sen ilmiöistä.

Kiireen keskellä on hyvä muistaa

puutarhan terapeuttinen vaikutus.

Äiti oli kevään lapsi.

Menneisyydestä luopumisessa auttaa ystävät.

Taimenvaihtopäivät piristävät,

vanhojen aarteiden tilalle saa monta uutta.

Parasta ovat kuitenkin ystävät,

uudet ja vanhat.

Jokaisella on lupa repsahtaa

Jaanin näyttäessä mallia :D

Kevään ottaessa askeleen kesään,

on luvassa lämpöisiä päiviä.

Hevoskastanja röyhistelee lehdillään...

Ruusuleinikki hurmaa kukinnallaan...

Ja tuomi antaa lupauksen

hurmaavasta tuoksustaan.

Kesän herkkukauppa on auennut.

Elokuun hellän lämmin ilta

 

 

Elokuun alun ilta oli lämmin ja hellä.

Sain viettää sen ystäväni puutarhaa ihastellen.

 

 

 

 

Kohtaaminen oli yhtä lämmin

kuin auringon kultaama kukka.

 

 

 

 

Puutarhan sydän on itse rakennettu kasvihuone.

Ei liian pieni, ei liian suuri,

juuri sopivan kokoinen täyttymään sadosta.

 

 

 

Tomaatit ja muut herkut

olivat houkuttelemassa perheen lapsia

nauttimaan kasvihuoneen sadosta.

 

 

 

  Huoneen kalusteet ovat
yhtä herttaiset kuin emäntäkin. 

 

 

 Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat panostaa myös hyötytarhaan.

Illan aikana sain nauttia ystäväni raparperijuomasta,
yhdestä kesän parhaista mauista.

 

 

 

 

Ystäväni on heikkona erikoisiin kasveihin,

joilla hän on täyttänyt kauniin puutarhansa.

Kuvan aarre on kerrottu unikko,

joka saa villisti ja vapaasti risteytyä

ystäväni puutarhassa.

 

 

 

Hämärtyvä ilta ja syyspallohortensian kukinta

muistuttivat kesän loppumisesta.

Onneksi aito ystävyys ei lopu koskaan <3

 

 

Kadonneet päivät, elokuu

 

Elokuu on syyslannoituksen aikaa.

Säkkiä ostaessa tapahtui perinteinen työtapaturma,

mukaan lähti useampi alennuskasvi.

 

 

Työtapaturma kävi 'Lataamossakin'.

Katossa roikkunut viinirypälesato

oli korjaamista vaille,

mutta ampiaiset ehtivät ensin.

Niiden turmioksi tein useamman satsin

paukkuja viinasta ja siirapista.

 

 

 Syyshortensian kukinnot vihjasit lähestyvästä syksystä.

'Vanilla Fraiche' oli jo hiljalleen muuttumassa

vaaleanpunertavaan sävyyn.

 

 

 

37 yhtäjaksoisen hellepäivän jälkeen ei syksy tullut hetkessä.

Punalatvan kukkiva komeus houkutteli neitoperhosen.

 

 

Itse houkuttelin miehen raivaamaan minulle

vattupusikon puhtaaksi.

Tunnetusti meillä käytetään vain järeitä aseita.

 

 

Vihdoin pihan perä oli siisti.

Tänne sain siirrettyä marjapensaat

ja istutettua pari uutta mustikkapensasta.

 

 

 

Kaivurilla riitti töitä toisenkin ryteikön siistimisessä.

Tähän syntyi uusi, kivikkoinen kasvualue.

Onneksi mies ei tiedä,

että vielä on yhdelle paikalle tiedossa konetöitä ;)

 Maailman paras kesätyö -kasvihuoneeni

pursusi täynnä uusia löytöjä.

Suurimman osan heistä istutin uudelle kivikkoalueelle.

 

 

 

Markolta saamani talvivalkosipulit

annoin hieman kuivahtaa ennen maahan laittoa.

Hyötyviljely oli ihan uusi aluevaltaus,

tosin se rajoittui yhteen lavakaulukseen.

 

 

Talven aikana maanrajaan paleltunut ruusu

ehti kasvaa komeaksi ja kukkivaksi pensaaksi.

Omajuurisuus oli hänen pelastus.

 

Sellaista hetkeä ei olekaan,
etteikö Ruusunmekosta löytyisi pala
ruostetta ja vaaleanpunaista unelmaa.

 

 

 

Elokuun lopussa ei vielä ollut syystöiden

vaan uuden luomisen aika.

Oli aika jatkaa pelargonien elämää

ja samalla huolehtia, että talvellekin riittää huolenpitoa.

 

 

Luontoa en pystynyt huijaamaan.

Hiljalleen kasvit valmistautuivat lähestyvään syksyyn,

vaikka itse jatkoin kesäistä elämääni.