Lääkettä ruusukuumeeseen

 

 

Oli vain yksi syy, miksi valitsin kesäturneeni
viidenneksi kohteeksi Blomqvistin taimiston,
Ruusut.

Aikaisemmin kesällä saamani kirja
Pohjoisen ruusut, on taimiston omistajan,
Leif Blomqvistin käsialaa.

 

 

 

 

Sisääntulo sen jo paljasti,

en tule pääsemään helpolla.

 

 

 

 

Askeleet portin sisäpuolella

saivat aikaan jo syvemmän huokauksen.

Tällä reissulla mopo karkaa varmasti.

 

 

 

 

 Ei epäilystäkään,

olisin halunnut mukaan kaiken ympärillä

olevan kauneuden.

 

 

 

 

Pieni hidaste matkalla oli autonkuski.

Ja taimia pursuava auto.

 

 

 

 

Yritin hieman rauhoittua

ja hetken vain vähän fiilistellä.

Herkkujen lisäksi kaunista

katsottavaa riitti ympärillä.

 

 

 

 

Alueella oli viehättävä viitoitus,

jonka mukaan oli helppo suunnistaa

omien mieltymystensä mukaan.

 

 

 

 

Ruusualueen löydettyäni

pyysin autokuskiani

hakemaan minulle kärryt avuksi,

mutta hän vain otti ja häipyi.

 

 

 

 

Ehkä hyvä niin,

sain rauhassa tehdä "järkeviä" valintoja

Leifin ruusukirja kädessäni.

Valikoima oli niin runsas,

joten pakko oli antaa

hieman mielihalujenkin viedä.



 

 

 

Kyllä heikko itsensä tuntee.

Todistettua tuli taas vanha tuttu juttu.

En ole köyhä enkä kipeä,

kun on ruusuista kyse.

 

 

 

 

Autonkuskia varten on oma parkki,

kahvipaikka.

Jotain outoa kuitenkin oli,

kun hän ei ollutkaan

täällä kiirehtimässä pois lähtöä.

 

 

 

 

Epäily alkoi vahvistumaan,

kun näin taimiston puupuolen.

 

 

 

 

Ahaa, hän jäi kiinni itseteosta.

Autokuski kantoi muina miehinä

löytöjään kassalle.

 

 

 

En kyllä yhtään ihmetellyt,

että tällaisessa paikassa

menee viattomammankin

mieli sekaisin.

 

 

 

Erityisen myyty hän oli

tästä käppyräisestä euroopanlehtikuusesta.

Larix decidua 'Horstmanns Recurved'

 

 

 

 

Blomqvistin taimisto osoittautui

täydelliseksi vierailukohteeksi.

Ruusukuumeinen sai tarvittavan lääkityksen

ja autokuskista on kovaa vauhtia

tulossa aloitteleva puufani.  

 

 

Ruusuharrastajan mekka

Kesäturneeni jatkui kolmen

puutarhavierailun jälkeen

pyhiinvaellusmatkana

ruusuharrastajien mekkaan.

Olen vuosia haaveillut pääseväni

Oulujoen taimistolle, jossa Matti Kulju 

tekee arvokasta työtä ruusujen parissa.

 

Rosa 'Pori'

Alueelle oli istutettu laaja valikoima ruusuja.

Istutuksista sai hyvän kuvan, kuinka kookkaiksi pensaat tulevat.

Lisäksi he antavat tärkeää tietoa talvenkestävyydestä, 

kukinta-ajasta, levinneisyydestä ja tuoksusta.

Valitettavasti ruusujen parhain

kukinta-aika oli jo ohi.

 

 

Ihan kaikkia herkkuja en saanut,

mitä ostoslistalle olin kerännyt.

Harvinaisempien kohdalla voi joutua

jonottamaan pitkäänkin,

mutta vakavaa ruusukuumetta 

potevalle se ei ole ongelma.

Tauti on kuitenkin parantumaton.

 

Rosa 'Suorsa'

 Ruusuaarteiden lisäksi

taimistolla oli myynnissä varjolepän taimia.

Häneen ihastuimme jo edellisillä puutarhavierailuilla.

Tämän erikoisen mutaation

Matti kertoi löytäneensä veljensä kanssa.
Onneksemme hän on lisännyt lajia myyntiin.

 

 

 

Autokuskini jutteli niitä näitä Matin kanssa.

Itse olin, "et hei, etkö tiedä kenen kanssa puhut.

Hän on Pro <3 "

No, Proothan ovat siitä vaatimattomia,

että he ovat kiinnostuneita keskustelemaan

kaikista vihertävistä asioista.

 

Rosa 'Karjasillan Kulkuri'

 

 

 

Sainhan minäkin vaihtaa ruusuista muutaman sanasen.

En tiedä, mikä siinä on,

mutta aina kun pääsen juttelemaan

Proon kanssa, alkavat polvet notkuamaan.

Lumoavaa, miten joku voi uppoutua niin

syvälle omaan intohimoonsa.

Rosa 'Pierette Pavement'

 

Sinne jäi Oulujoki, mutta ruusuiset unelmat seurasivat mukana. 

Moni uusi tuttavuus pääsi Pakko saada -listalle.

Matti vihjasi, että ruusukuumetta helpottamaan

voi häneltä tilata tarvittavaa lääkitystä.

Rahtikulut tulevat suhteessa edullisemmiksi,

kun tilaa taimia samalla hieman suuremman määrän.
Ruusunmekkoon sain viemisiksi
hieman erikoisemman, säämiskänvärisen ruusun,
tarhapimpinellaruusu 'Nankin'.

-Rosa 'Helka'
 

Erikoisuuksien aarreaitta

Kesän 2014 päätösturnee kohdistui Sisä-Suomeen,

kun Tarhurit pihalla -puutarhaseura

järjesti matkan Tommolan tilalle Leivonmäelle.

Näytepuutarhan asiantuntevasta kierroksesta

vastasi Eija Tommola.

Harvalla taimitarhalla on näin puhuttelevia maisemia.

Onneksi meillä on vielä muutamia

kotimaisia taimitarhoja.

Annetaan mopon karata ja suositaan kotimaista.

Se on paras tapa taistella ulkomaista tuontia vastaan.

Näytepuutarhan pitkillä käytävillä on esillä

2000 erilaista perennaa ja lukematon määrä hedelmäpuita.

Ilahduttavaa oli nähdä

paljon loppukesän kukkijoita.

Tummapärskäjuuri on aina yhtä näyttävä.

Syysleimut olivat

upeassa kukkaloistossa.

Taimimyymälässä on 1000 perennan valikoima.

Eijan uskomaton muisti paljastui,

kun hän kertoi mistä kukin

etsittävä herkku löytyy.

Vuoritatar oli yksi heikkouksistani,

joihin lankesin.

Tämän kesän intohimoni ovat olleet perhoskasvit.

Lähteissäni huomasin Tommolan perhoskukka-listan.

Onneksi niin, sillä nyt on hyvä syy palata.

Viimeistään ensi kesänä.

Pelargonien pukki

Ruusunmekon alkuvuosina tapahtui vahinko, 

sain ystävältäni pelargonin pistokkaan.

Olin vuosia pitänyt heitä mummon kasveina,

mutta Appleblossom Rosebudin kauneus lumosi minut.

Sairastuin pelargonikuumeeseen.

Ensimmäiset ostopelargonini tilasin

Pukin puutarhasta.

Olen ostanut heidän aarteitaan myös eri puutarhamessuilta.

 Pelargonitarha sijaitsee Perniössä, keskellä maaseutua.

Omistaja Jouko Pukki on tehnyt 

pitkään töitä pelargonien parissa.

Vihdoin minulle tuli tilaisuus 

päästä tutustumaan Pukin puutarhaan,

pelargonien pyhäkköön.

Aarteiden lisääminen on käsityötä.

Pistokasmateriaali saadaan emokasveista,

näin uudet aarteet ovat varmasti samaa lajiketta.

Aina oppii uutta. Jouko juurruttaa pistokkaat hiekassa,

jonka pinnalla on kerros vettä.

Näin juuret pysyvät ilmavina.

Jouko kertoi, että vanhimmat pelargonilajikkeet 

ovat 1800-luvulta, jotkut tuoksupelargonit jopa 1700-luvulta.

Sain Joukolta uuden aarteen,

 Mme Salleron.

Hän on siitä erikoinen aarre,

ettei lainkaan tee kukkia.

Vierailun ikimuistoinen hetki oli tavata livenä

suuri persoonallisuus.

Surullista, ettei hänen elämäntyölleen 

löydy jatkajaa omasta jälkipolvesta.

Toivottavasti joku muu ottaa 

tämän tärkeän tehtävän hoitaakseen.

Perinnepelargonit tarvitsevat jatkossakin oman pyhätön.

Katajaisen miehen taimisto

Toisinaan hyvän taimitarhakohteen

löytää kuulopuheiden perusteella.

Toisinaan hyvät kokemukset puutarhamyymälästä 

ostetusta taimesta saa aikaan mielenkiinnon 

lähteä tutustumaan aarteen alkuperäiselle paikalle.

Tie Hongiston taimistolle oli näistä molemmista johtuvaa,

mutta suurimpana yllyttäjänä toimi ystäväni,

joka on taimiston pitkäaikainen asiakas.

Hongiston taimisto sijaitsee Turun läänin Koskella.

Jo pihaan saapuessa oli vastassa valtavat rhodot,

jotka ovat taimiston siemenkasvatuksia.

Samaan hintaan saa puutarhamarketeista

ulkolaista kantaa olevia rimpuloita taimia.

Ei epäilystäkään, miten rahansa kannattaa sijoittaa.

Meillä oli onni tavata taimiston omistaja, Timo Saarimaa.

Jo nuorena poikana hän koki puutarha-alan omakseen,

nyt osaamista on takana huikeat 24 vuotta.

Timo on myös komea ja hurmaava sinkkumies ;)

Taimitarha tuottaa runsaasti erilaisia kasveja,

mutta varsinaisesti Timo on erikoistunut 

katajiin, syreeneihin ja pensasruusuihin.

Intohimo omalle elämäntyölleen 
näkyy syventymisenä eri luonnonkatajiin.
Niitä hän kloonaa tai jopa jalostaa uudeksi lajikkeeksi.

Nämä laakakatajat ovat pitkän kehittelytyön tulosta.
Timo arvostaa suomalaista alkuperää
myös kataja-lajikkeiden nimeämisessä.

Onneksi myös ruusut ovat Timon erikoisuus,

näin meillä on yhteinen mielenkiinnon kohde.

Tällä kertaa etsin loppukesän kukkijoita,

sillä niin moni ruusupensas on kertakukinteinen.

Ammattitaidolla Timo esitteli monta erilaista vaihtoehtoa. 

Hän kertoi kasvattavansa lajikkeita,

jotka pysyvät terveinä.

Timon kertomuksia aarteistaan 

olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään.

Tuli vaikutelma, että hänen valtava tiedon määrä

on pitkälti hankittu käytännön kokemuksena.

Vanhojen syreenilajikkeiden tarjonta oli huikea,

tämä Prince Nottger on löydetty Suomenlinnasta.

On onni, sillä jatkossa aarre löytyy myös Ruusunmekosta.

Ystäväni Järki hurahti katajiin, minä Dorka ruusuihin.

Harvoin meillä on kasveja, jotka kiinnostavat molempia,

mutta tällä kertaa syreenit saivat polvemme notkumaan.

Liian paljon, liian hyvää

jouduimme jättämään taimistolle.

Tällä kertaa vain osa aarteista pääsi uuteen kotiin. 

Onneksi on hyvä syy palata uudestaan.

Toivottavasti silloinkin Timo on esittelemässä herkkujaan.

Juhannuslöytöjä, -ystäviä ja -taikoja

Lähdin ystäväni kanssa Tallinnaan

Juhannuksen viileyttä pakoon.

Päiväreissun kohteiksi valitsimme pari taimimyymälää.

Kristiine aiakeskus vei sydämeni,

ruusujen valikoima on valtava.

Olimme pakettiautolla liikkeellä,

joten aarteiden tuominen kotiin oli helppoa.

Ruusujen lisäksi löysin 

kurjenpolvea, vaulaa ja kärhöä.

Juhannussunnuntai oli työntäyteinen.

Saimme ystävistämme talkooapua 

kasvihuoneen kasaukseen.

Seinäelementtien yhteenlaittamisessa

ovat apukädet tarpeen.

Ja niin kuin työmaalla aina,

on rakennustarkastajan kierros oleellinen.

Kasvihuone jäi vielä kesken,

mutten anna sen haitata.

Keskeneräisyyttä on vain opittava sietämään.

Ilmeisen hyvät juhannustaiat tuli tehtyä,

sillä juhannussunnuntain iltana ilmestyi pihallemme haamu.

Uusi, hieno ulkohuussi leijaili puutarhamme perälle.

Tuleva lomaviikko kuluu täysipäiväisesti puutarhassa.

Enää viikko Avoimet puutarhat -tapahtumaan.

Kaiken ei tarvitse olla tiptop, mutta ainakin melkein :)

Tervetuloa tutustumaan Ruusunmekkoon.

http://www.avoimetpuutarhat.fi/fin/puutarhat/?id=219