Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhavierailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhavierailu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Puutarha täynnä intohimoa ja kekseliäisyyttä



Ystävyyttä ja intohimoja -postaukseni
sai paljon positiivista palautetta
ja herätti hyvää keskustelua,
kiitos siitä teille.
Tästä innostuneena päätin jatkaa aihetta
esittelemällä teille Sarin,
puutarhailuun intohimoisesti suhtautuvan ystäväni.
Olen tutustunut häneen, yllätys yllätys,
 Facebook-ryhmän puutarhareissulla.

  


Sari muutti 15 vuotta sitten 
Satakuntalaiseen omakotitaloon,
jonka puutarha oli hyvin perinteinen.
Puutarhasuunnitelma löytyi,
mutta se oli vain osittain toteutettu.
Oli aidanteita, kurttulehtiruusua,
pari omenapuuta, vuorenkilpeä ja sammalleimuja.




Sarin kiinnostus puutarhan hoitoon 
säilyi maltillisena,
kun vanha mansikkamaa alkoi hiljalleen
 muuntautumaan kasvi- ja kukkamaaksi.
Takapihalta löytyi surkeassa kunnossa 
olevat alppiruusut, mutta Sari
 antoi heille vielä mahdollisuuden.
Onneksi, sillä nyt nuo pensaat 
lähentevät kahta metriä.




Sari tunnustaa, että 12 vuotta sitten 
homma karkasi käsistä.
Ehkäpä se on se hetki, jolloin intohimo syttyi.
Hän löysi netistä Klorofyllin 
ja Puutarhanetin sivustot.
Siementilauksia tuli tehtyä yksin ja kimpassa,
ja jotta sadat taimikasvatukset onnistuivat,
oli opeteltava ja etsittävä 
vinkkejä siemenkasvatukseen.
Samalla kukkapenkit laajenivat 
ja uusia syntyi vauhdilla.




Ensimmäinen kasvihuone Sarille tuli 10 vuotta sitten.
Pienen muovihuppuhuoneen kautta 
mieskin ymmärsi kasvihuoneen merkityksen 
ja jo seuraavana vuonna alkoivat uuden rakennustyöt.
Lasikasvarin piti olla väliaikainen,
mutta rakennusvaiheessa suunnitelmat
kehittyivät ja lopuksi puutarhassa oli upea huone.




Lasihuone tuli ympärivuotiseen käyttöön,
kun puoliso innostui rakentelemaan sinne tekniikkaa.
Huoneen ympärille hän rakensi potagerlaatikot.




Intohimoiselle ihmiselle tämä ei riittänyt,
 puutarhaan ilmestyi toinen kasvihuone hyötykasveille.
Näin pelargonit saivat pitää itsellään olokasvarin.
Jotta työ ei käynyt liian raskaaksi, 
kehitteli mies systeemin vedenkeräykseen.




Puutarha sijaitsee kolmosvyöhykkeellä, 
mutta pienilmaston ansiosta 
se vastaa paremmin kakkosta tai jopa 1b:tä.
Suojaisan alueen muodostavat
etelärinne, pohjoisen puolen kalliot ja talo.
Tämä auttaa mangolioita ja tulppaanipuuta,
 kaktuksia sekä muita arkoja kasveja viihtymään.




Sarin kasvit ovat peräisin 
lukuisilta puutarhareissuilta,
erikoisimmat Vakka-Taimesta.
Siellä mekin tutustuimme, Sarin perässä
hullaannuin taimeen jos toiseenkin.




Sarin lempikasveja ovat 
pelargonit, kylmänkukat, lewisiat, esikot ja tulppaanit. 
Oikeastaan lemppari on 
juuri sillä hetkellä kukassa oleva aarre.




Sarista parasta on, että osa hänen puutarhastaan 
on salaista, se ei näy lainkaan tielle. 
Lisäksi puolen hehtaarin kokoisessa puutarhassa 
olevat kalliot ovat mahtavat. 
 Näitä on hyödynnetty rakentamalla upea kallioterassi.
Tämä oli käyntini aikaan vasta suunnitteilla,
mutta kuvista olen nähnyt, 
miten ihanan paikan Sari on saanut  
aamukahveille ja iltaauringossa kuohuvalle.




Plussaa on myös hiekkaisa rinne,
joka edesauttaa arempien kasvien talvehtimista
ohjaamalla vedet pois kasvien juurilta.
Rinnepuutarhan ihmisille Sari haluaa antaa vinkin.
Tutki mahdollisuutesi kerätä rinteen sadevedet talteen
tai ohjata ne suoraan kasvien käyttöön.
Näin saat kuivassa rinteessä kasvavista kasveista
reheviä ja säästyt valtavalta kastelukannurumbalta.




Myös tekniikkaa kannattaa hyödyntää.
Esimerkiksi Blumat antaa aikaa nauttia puutarhasta,
se kun hoitaa hyötykasvien kastelun.




Kukkapenkkien tekemisessä 
Sari on halunnut päästä helpolla.
Hän on laittanut nurmikon päälle
paksulti sanomalehteä
ja lisännyt siihen kompostia sekä multaa.
Reunus on syntynyt kiveyksestä.
Tämä on helppo ja nopea tapa 
saada uusi istutusalue,
ja kohopenkkinä se auttaa talvehtimisessa.




Sarista puutarhassa touhuamisessa 
on mukavaa nähdä kättensä jälki,
joka antaa hyvää vastapainoa työlle.
Samalla tästä on tullut
 pariskunnan yhteinen harrastus
vaimon nauttiessa kasvimaailmasta
ja miehen rakennellessa.




Sarille on myös tärkeää,
että hän on harrastuksen kautta saanut
tutustua ihanan erilaisiin ihmisiin.
Heihin, jotka toimivat eri aloilla,
eikä tutustuminen muuten olisi ollut mahdollista.
Erityisesti heidän kanssaan tehdyt reissut
ja puutarhavierailut ovat Sarin sydäntä lähellä.




Kiitos Sarille, kun päästi meidät 
vierailulle upeaan puutarhaasi.
Olet hienolla tavalla osoittanut,
mitä intohimo saa aikaan.
Vuosien saatossa keräämäsi tietomäärä 
on valtava ja olette miehesi kanssa
monipuolisella tavalla ottaneet hyödyn irti
puutarhanne ominaisuuksista.
Ystävänä olet lämminhenkinen 
ja ihanan rauhoittava.




Muihin intohimoisesti puutarhailuun suhtautuviin ystäviini
pääset tutustumaan aikaisemmissa postauksissani.
Nämä löytyvät Tunnisteet-otsikon alta
Puutarhavierailu-nimen kohdalta.





lauantai 27. helmikuuta 2016

Runsauden ja kauneuden puutarha

 
Haaveilimme pitkään ElämäniLempiTyttöystävän kanssa
puutarhavierailusta Pohjois-Karjalaan.
Olimme tavanneet rakkaan ystävämme Pirkon
kerran aiemmin Ruusunmekon
Avoimet Puutarhat -tapahtumassa.
 
 
 
 
Pirkko on monessa Facebookin puutarharyhmässä mukana.
Mieltymyksiä hänellä on esikoista jouluruusuihin,
vuokoista ruusuihin, liljoista pioneihin
ja kaikkea siltä väliltä.
Hyötypuutarhan aarteetkaan
 eivät jää yhtään vähemmälle.
 
 
 
 
Hänen puutarhansa on lähtenyt muotoutumaan
1990-luvulla Värttinä-kiireiden vähennyttyä.
Kaasisen sisarukset ovat myös
Pirkon käsialaa ;)

 
 
 
Alkuun hän pyysi miestään hiljalleen siirtämään
takapihan viinimarjapensaita toiseen paikkaan.
Samaan tahtiin Pirkko istutti tilalle perennoja.
Lopulta kaikki marjapensaat olivat saaneet väistyä.
Nyt suunnitelmissa on yhdistää puutarhaan syntyneitä
penkkejä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
 
 
 
 
Tuleva kevät on Pirkolle juhlan aika.
Hänen anoppinsa istuttamat omenapuut täyttävät 115 vuotta.
He ovat kokeneet sotatalvien paukkupakkaset,
myrskytuulien tuiverrukset ja kesien hellepäivät.
Juhlaa kunnioittaakseen Pirkko on suunnitellut nostavansa
juhlamaljan ja halaavansa jokaista puuta erikseen.
Valkoisen kukinnan alla hänellä on aihetta isoon kiitokseen <3

 
 
 
Pirkolle on tärkeää säilyttää vanhoja perennakantoja.
Erityisesti maatiaiskosmos on hänelle rakas.
Heidän siemenet hän kerää joka syksy talteen,
sillä lajiketta ei ole kaupoissa myytävänä.
 
 
 
 
Perhoskasvit ovat myös rakkaita.
Heidän ja perhosbaarien avulla
Pirkko saa suloisia öttiäisiä vieraakseen.
Hänelle parasta ovat lämpimät kesäpäivät
ja puutarhan täyttämät siivekkäät.
 
 
 
 
Pirkolla on käsillä tekemisen lahja,
jolla hän täyttää talven päivät.
Yksi hänen lukuisistaan harrastuksistaan
on keramiikka.
 Näitä kauniita aarteita
on onni ihailla ympäri puutarhaa.
 
 
 
 
Pirkon ajatelma:
"Kun näet puutarhan,
tiedät paljon puutarhan hoitajasta",
pitää ihanalla tavalla paikkansa
 myös hänen puutarhassaan.
 
 
 

Siellä hän toteuttaa upealla tavalla luovuuttaan.
Kasvihuone 'Kottaraisen' pöydällä
on aarre jos toinenkin.

 
 
 
Onnenhetkiä, ihastelua ja hämmästelyä,
siitä on onnistunut puutarhavierailu tehty.
 
 
 
 
Ja kaikista rakkainta on ystävysten kohtaaminen.
Naurua, iloa ja vertaistuen antamista.
Vajaan 800 kilometrin matka ei anna
mahdollisuutta kohdata usein,
mutta onneksi ystävyytemme
elää myös virtuaalimaailmassa.
 
 


tiistai 26. tammikuuta 2016

Värin ja runsauden puutarha

 

 Kaikki mukava päättyy aikanaan.
Kesäturneen kuudes ja viimeinen
vierailukohde oli Facebook-ystäväni Inkivääri.
Hän pitää myös monelle tuttua
Periferialife-blogia.
 
 
 
 
 
Inkivääri on syntynyt multasormeksi,
verenperintönä äidiltä ja mummolta.
Sen tyydyttämiseksi ei aina ole ollut omaa puutarhaa,
mutta onneksi kerrostalon pihamaaltakin
 hän löysi istutusalaa.
 
 
 
 
Nykyisestä 15-vuotiaasta
ja 3000 neliön puutarhasta löytyvät
edelleen sen ensimmäiset kasvit,
mummon juhannusruusu ja kiiltoleimu.
 
 
 
 
 
 
Puutarhalla on Inkiväärille moninainen merkitys.
Rakas harrastus antaa mahdollisuuden 
liikuntaan ja ulkona oloon,
mutta myös päikkäreille riippukeinussa.
Sen parissa hän virkistyy ja rentoutuu,
monet hetket ovat tallettuneet kauniisiin valokuviin.
 
 
 
 
Lempikasvin valinta on Inkiväärille mahdottomuus.
Joku aarteista kiinnittää huomion nupuillaan,
toinen kukinnallaan,
kolmas ehkä habituksellaan.

 
 
 
Sen huomaa kävellessä Inkiväärin puutarhassa.
Kaikessa runsaudessaan se on värikäs,
täyteläinen ja luonnollisen rento.
 
 
 
 
Hänelle on tärkeää kauneuden vaaliminen
ja kasvun seuraaminen.
Koivun Inkivääri on muotoillut kauniin pallomaiseksi.

 
 
 
Järvimaisema on Inkiväärille erityisen rakas,
mutta samalla se asettaa vaateita
istutusten suhteen.
Upeaa järvinäkymää kun ei auta peittää.
 
 
 
 
Kasvihuoneessa on tilaa myös oleskeluun.
 Tunnelmallista varjoa luo viiniköynnös.
 
 
 
 
Inkiväärin tarinoissa on pientä pilkettä,
joka näkyy myös puutarhan
hauskoissa yksityiskohdissa.
 

 

Inkivääri on juuri niin herskyvän herttainen
ja hyväsydäminen ihminen,
kehen olen saanut virtuaalimaailmassa tutustua.
Kiitos ja lämminhellähalaus sinulle ihanuus <3
 
 
 
 
Suosittelen lämpimästi vierailua
Inkiväärin Periferialife-blogissa.
Se on täytetty kuvilla ja kertomuksilla
hänen puutarhastaan sekä elämästään.
 
 

perjantai 15. tammikuuta 2016

Ruusuinen sielunkumppani


Kesäisen turneen kolmas vierailukohde
oli Kiuruvedellä.
Sirpa ei ollut minulle ennestään tuttu,
mutta onnekseni Anita kertoi,
ettei hänen puutarhaansa kannata ohittaa.




Sirpan puutarhailu alkoi 15 vuotta sitten
ajatuksella, ettei paljon mitään.
Sen jälkeen on sattunut jotain parantumatonta,
3000 neliön tontti on täyttynyt liki 200 erilaisella ruusulajilla.
Hetken tutustumisen jälkeen olen vakuuttunut,
ettei Sirpa pysty jatkossakaan hillitsemään itseään.




Ruusuinen kesä on Sirpalle onnea täynnä.
Ensimmäisen kukan ilmestyminen on kuin pieni juhla.
Keskikesällä huumaavaa on koko tontilla leijaileva ruusujen tuoksu.
Loppukesän iloja ovat ruusujen kauneus ja rehevyys
sekä ruusunlehdillä tanssivat sadepisarat.



Ruusulajeista Sirpa on ihastunut erityisesti
yksinkertaisiin löytöruusuihin.
Oma sydämeni suli hänen erittäin kerrottuihin
ja herkän vaaleanpunaisiin rugosa-ruusuihin.
Heitä sain viemisiksi Ruusunmekkoon.




Ruusujen lisäksi puutarha on
kasvilajeiltaan moninainen ja rehevä.
Kaunista katseltavaa riittää paljon.
Sirpalla on kyky valita ruusuilleen sopivia kumppaneita.




Hän kokee saavansa ruusuonnensa lisäksi
puutarhasta paljon iloa, rauhaa ja kauneutta.
Tärkeää on tutustuminen uusiin,
samanhenkisiin ystäviin.
Puutarhalla on hänelle myös terapeuttinen vaikutus.




Ruusutarhan lisäksi meitä yhdistää
maalaisromanttinen tunnelma
ja rakkaus vanhoihin esineisiin.
Pihamökin nähdessäni tiesin
tulleeni sielunkumppanini luo.
 


Koskaan ei tiedä, milloin on se hetki,
kun sydän nyrjähtää.
 Kiireetön tutustuminen Sirpan puutarhaan
ja ruusuihmisten yhteinen vuoropuhelu
saivat aikaan uuden, rakkaan ystävyyden.
Kiitos, kun olet olemassa <3