Näytetään tekstit, joissa on tunniste taimihylly. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taimihylly. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Varaslähtö kevääseen

 
Enhän minä,
mutta kellarissa kasvavat pelargonin pistokkaat
olivat ehdottomasti sitä mieltä,
että kevät on aloitettava.
 
 
 
Syksyllä turveruukkuihin laittamani pistokkaat
olivat kasvaneet suuriksi.
He halusivat asumaan omiin ruukkuihin.
 
 
 
Tulppaanipelargoni loistaa tyytyväisyyttään.

 
 
 
Löysin kellarista myös käyttämättömiä turveruukkuja.
Mullan tuntu näpeissä sai innostukseni jatkumaan.
 
 
 
Kylvin keijunmekon siemeniä.
Kylvö näyttää roskaiselta,
mutta tämän aarteen kohdalla on tärkeää,
ettei siemeniä peitetä mullalla.
 
 
 
Myös pitkän taimikasvatuksen
vaativa orvokki pääsi multiin.
Ja tätä herkkua ei haittaa,
vaikka kukinta olisi vähän aikaisemminkin keväällä.
Orvokki kestää hienosti pieniä kevätpakkasia.

 
 
Taimihylly näyttää vielä kovin autiolta.
Suunnitelmat ovat kuitenkin suuret,
joten ennen kaikkien toteuttamista,
joudun tekemään toisenkin hyllyn.
Onneksi tässä on vielä koko kevät aikaa :)
 
 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kadonneet päivät, maaliskuu

 
Kesä menee aina nopeasti ohitse.
Tuntuu, että niin paljon jäi tekemättä ja kokematta,
mutta sehän ei ole totta.
On aika pysähtyä ja muistella kadonneita päiviä.
On aika palata maaliskuun muistoihin.
 
 
 
Vähäluminen talvi oli ankara monille aarteille.
Maaliskuussa vähäiset lumet sulivat
ja auringon säteet lämmittivät luonnon aikaiseen herätykseen.
 
 
 
Tutut kevättyöt laittoivat suunnittelemaan tulevaa kesää.
Jälkikäteen voin todeta,
etten arvannutkaan, mitä kaikkea ihanaa tulisin kokemaan.
Haaveilujen lomassa tutut aarteet 
muuttivat kellarista tuvan uuteen taimihyllyyn,
jonka rakentamisesta kerroin alkuvuoden blogissa.
 
 
 
Uuden aarteenetsintäpaikan sain Mäntsälästä,
Yannan isännöimästä Saaren Kartanon pelargoniparatiisista.
Moni emokasveista oli Annelin lahjoittamia,
jotka Yannan käsissä olivat saaneet paljon uusia alkuja.
 
 
 
Kevään hurmassa jouduin toteamaan,
ettei mikään riitä.
Tarvitsin naapurin valuuttaa ja paljon.
 
 
 
Ruotsin maalla polvet horjuivat.
Nordiska Trädgårdar'sta löysin
hyllykaupalla ihanasta ihanimpia pelargoneja.
Eihän siitä ilman hamstraamista selvinnyt.
 
 
 
Kotiin tuomisina oli valtava määrä uusia aarteita,
vaikkakin he olivat hyvin hillitysti ja huomiota herättämättä pakattuja.
 
 
 
Talvi oli virallisesti päättynyt,
kun maaliskuun lopulla päästin pelargonit laitumelle.

 
 
'Verstaassa', kevään lämmössä,
aarteet saivat uuden mullan
ja lisääntyvässä määrin valoa sekä lämpöä.
Enää ei tarvinnut odottaa kuin kasvun ihmettä.


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Istuta pistokas ja täytä maailma pelargoneilla


'Mårbacka Prinsessan' on kasvattanut pitkän varren. 
Makuasia on, kuinka paljon keväisin leikkaa pelargoneja. 
Itse pidän pyöreätä ja tuuheata aarretta kaunottarena, 
joten leikkaan heitä runsaasti. 
Tämä viivästyttää kukintaa, mutta pistokasmateriaalia tulee paljon.
Tänä vuonna olen hillitymmin liikkeellä, 
toiveissa on tyttären ylioppilasjuhlissa kukkivat pelargonit.



Käytän pistokkaiden lisäämisessa tavallista kukkamultaa
ja istutan ne turvepotteihin.



 Leikkaan pistokkaan muutaman lehtinivelen alta. 
Yhdestä varresta voi tulla useampikin pistokas.



Pistokkaasta poistan suurimman osan lehdistä ja jätän vain pari ylintä.
Lisäksi poistan mahdolliset kukat ja nuput, 
jotta hän saa käyttää kaiken energiansa juurien muodostamiseen.



Pistokkaat on hyvä merkitä, 
sillä suurestakin kasvista voi olla vaikea tunnistaa alkuperää. 
Laitan aina myös vuosiluvun, 
koska myöhemmin on mukava katsella, kuinka vanha kasvi on.



Lopuksi kastelen pistokkaat 
ja laitan ne valoisaan ja lämpöiseen paikkaan ikkunalle.



Pistokas tarvitsee juurtuakseen kostean pienilmaston. 
Käytän tähän tarkoitukseen 
mehupullosta leikattua yläosaa tai tuorekelmua.
Tärkeää on turvata pistokkaan ilmanvaihto,
ettei pieni alku homehdu.
Juurtumisen tunnistaa siitä, 
että kasvi lähtee kasvattamaan uutta lehteä.



Parhain tapa säilyttää pelargoniaarteet, 
on ottaa syksyllä talteen pistokkaita. 
Näin voi nauttia talven rauhasta, 
sillä jos emokasvi kuolee, 
on jokin pistokkaista hengissä turvaamassa lajikkeen säilymisen.    
   

Ensimmäistä kertaa kokeilin pistokkaiden talvettamista turvepoteissa. 
Riski kannatti, sillä sain pieneen tilaan 
mahdutettua suuren määrän pistokkaita. 
Muutama menetys tuli, mutta mikään laji ei kuollut sukupuuttoon.
Otin pistokkaat kellarin viileydestä
ja poistin kuivat lehdet ja varret.
Tämän jälkeen he pääsivät valokylpyyn tuvan ikkunalle.



Ja näin on aiheutettu jokakeväinen työtapaturma. 
Ikkunat ja pöydät täyttyvät aarteista, 
ennen kuin he pääsevät Verstaan lämpimään.
Hamstraus koituu ystävien iloksi 
ja pelargonikuumeen leviäminen on taattu.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Taimihylly


Vuosi sitten kiireellä käyttöön otetut taimihyllyt 
pääsivät tuunaukseen. 
Rempasta ylijäänyt maali oli sopivasti valkoista.




Äidin puutarhaharrastuksessa 
voi aina käyttää hyödyksi lapsityövoimaa.
Näin harrastuksesta tulee yhteinen ;)



Juuttiköyden vaihdoin viimevuotista ohuempaan. 
8 millinen oli riittävän paksua porattuihin reikiin.



Köyden punos lähti purkeamaan leikkaamisen jälkeen, 
teippaus pelasti tilanteen.



Köyttä meni puolitoista metriä, 
metrimitalla mittasin levyjen välit 25 senttiin.



Valmiiseen lopputulokseen olen tyytyväinen, 
vaikken vatupassia käyttänytkään.
Tyhjät hyllyt kutsuvat työn touhuun,
seuraavaksi multakaupoille :)