Kaikki mukava päättyy aikanaan.
Kesäturneen kuudes ja viimeinen
vierailukohde oli Facebook-ystäväni Inkivääri.
Hän pitää myös monelle tuttua
Periferialife-blogia.
Inkivääri on syntynyt multasormeksi,
verenperintönä äidiltä ja mummolta.
Sen tyydyttämiseksi ei aina ole ollut omaa puutarhaa,
mutta onneksi kerrostalon pihamaaltakin
hän löysi istutusalaa.
Nykyisestä 15-vuotiaasta
ja 3000 neliön puutarhasta löytyvät
edelleen sen ensimmäiset kasvit,
mummon juhannusruusu ja kiiltoleimu.
Puutarhalla on Inkiväärille moninainen merkitys.
Rakas harrastus antaa mahdollisuuden
liikuntaan ja ulkona oloon,
mutta myös päikkäreille riippukeinussa.
Sen parissa hän virkistyy ja rentoutuu,
monet hetket ovat tallettuneet kauniisiin valokuviin.
Lempikasvin valinta on Inkiväärille mahdottomuus.
Joku aarteista kiinnittää huomion nupuillaan,
toinen kukinnallaan,
kolmas ehkä habituksellaan.
Sen huomaa kävellessä Inkiväärin puutarhassa.
Kaikessa runsaudessaan se on värikäs,
täyteläinen ja luonnollisen rento.
Hänelle on tärkeää kauneuden vaaliminen
ja kasvun seuraaminen.
Koivun Inkivääri on muotoillut kauniin pallomaiseksi.
Järvimaisema on Inkiväärille erityisen rakas,
mutta samalla se asettaa vaateita
istutusten suhteen.
Upeaa järvinäkymää kun ei auta peittää.
Kasvihuoneessa on tilaa myös oleskeluun.
Tunnelmallista varjoa luo viiniköynnös.
Inkiväärin tarinoissa on pientä pilkettä,
joka näkyy myös puutarhan
hauskoissa yksityiskohdissa.
Inkivääri on juuri niin herskyvän herttainen
ja hyväsydäminen ihminen,
kehen olen saanut virtuaalimaailmassa tutustua.
Kiitos ja lämminhellähalaus sinulle ihanuus <3
Suosittelen lämpimästi vierailua
Inkiväärin Periferialife-blogissa.
Se on täytetty kuvilla ja kertomuksilla
hänen puutarhastaan sekä elämästään.
