Maailman paras kesätyö

Vielä hetki sitten ei olisi tullut mieleenkään,

että tänä kesänä minulla on kesätyö.

Onneksi Petteri Kivikankaalta oli keksinyt hauskan idean,

heidän Facebook-sivujensa päivityshomman.

Olin onnekas, 34 hakijan joukosta sain paikan.

Tehtävänäni on tehdä muutaman kerran viikossa

puutarha-aiheisia päivityksiä 

Kivikangas kasvihuoneiden facebook-sivuille.

Olen työstäni innoissani,

saan viljellä puutarhaunelmia vieläkin laajemmin.

Palkkani on juuri unelmatyöni arvoinen.

Saan uuden kasvihuoneen,

joka tulee vanhan pihasaunamme seinälle.

Ennen sen pystytystä 

vanha seinä oli maalattava punamullalla.

Onneksi pääsiäisen säät olivat kohdillaan.

Toukokiireet haittaavat työn etenemistä,

mutta aina on aikaa sisustusunelmille.

Kaksi aikaisempaa kasvihuonettani

 ovat 'Verstas' ja 'Lataamo'.

Nimensä he ovat saaneet sisustuksesta.

'Lataamo' on hyvin romanttinen 

ja 'Verstas' täynnä työn jälkiä.

 

Taustaseinän vuoksi 

uudesta huoneesta tulee hyvin värikäs.

Kirppikseltä löydetyt vispilät 

sopivat hyvin sisustukseen.

Lisäksi löysin huoneen seinälle 

vuoden 2004 almanakan.

Se on Ruusunmekon syntymävuosi.

Ilman nykyisiä kasvihuoneita, 

ei olisi näitä sivulla olevia kasvien kuvia.

'Verstaassa' ja 'Lataamossa' on jo kesä.

Nyt täytyy vain malttaa odottaa,

että isäntä ehtii toukotöistä auttamaan

uuden unelmahuoneen kasauksessa.

Ja myönnän, odottavan aika on malttamaton.

Päätöntä harhailua

Parasta omassa puutarhassa hörhöilyssä on,

kun saa olla täysin pihalla.

Ei ennakkosuunnitelmia

eikä listaa tekemättömistä töistä.

Vain päätöntä harhailua paikasta toiseen,

kohteeseen, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä.

Aamuinen askel harhautui kellariin,

jossa talvehtinut Clematis Montana 'Rubens'

oli aloittanut kukinnan.

Johan oli aika nostaa hänet auringon lämpöön ja valoon.

 Kellarin jälkeen askel vei Verstaaseen, 

jossa tein pientä lajittelutyötä.

Kohta nämä ovat toisen omia aarteita.

Sään lämmetessä suunnistauduin pihalle.

Osan penkeistä innostuin siivoamaan multapinnalle.

Viime kevään Türin matkalla arpajaisista voitettu pioni 

on selvinnyt talvesta hyvin.

 Monen penkin kohdalla olen tullut suurpiirteiseksi.

Talventörröttäjien pieni pöyhiminen

ja varsien katkeaminen riittää.

Niistä tullut kate säilyttää penkissä kosteuden

eikä rikkasiemenet pääse itämään.

Kastelukannumaratoonissa ei yksikään askel ole liikaa.

Paikallinen veepeekoo pääsi 

myös maastopalon vuoksi kastelutöihin. 

Aikainen metsäpalovaroitus on syytä ottaa tosissaan.

 Vielä illalla harhahduin aarrejahtiin.

Tällä kertaa löysin Ruusunmekkoon tuomisiksi 

lipaston, kottikärryt,postilaatikon jajaja... 

paljon muita aarteita.

Uskon, että jokaiselle heistä löytyy oma tärkeä paikka.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Oikeata vastausta ei ole.

Purkeissa olevat lannoitteet ovat kasveille yhtä maukkaita

kuin puutarhurille lasissa oleva elämän makuinen juoma.

Juoma, joka on makeaa, poreilevaa ja ainutlaatuista.

Aivan kuin tämä elämäni parhain päivä.

Sanattomia lupauksia

Kevät on lupauksien aikaa.

Luonto todistaa monimuotoisuuttaan,

talvehtineet kasvit heräävät henkiin,

jokainen omaan tapaansa.

Teresanruusun punaiset oksat

ovat kauniita ilman lehtiäkin.

Näsiä kukkii aikaisin keväällä, ennen lehtien puhkeamista.

Viiniköynnös tekee pumpulimaisen silmun 

lähes kuivuneeseen varteen.

Herkkä on kaunista, 

akileija kasvattaa vahvasti kerrottua kukkanuppua.

 Mantsurian jalopähkinän vahamaiset silmut

ovat hyvin karun näköiset.

Tuomen tuoksu aloittaa kesän, 

siihen on vielä hetki aikaa.

Hevoskastanjan silmu on jykevä.

Vaarana ovat repeilevät oksat,

jos ne kasvavat liian suuriksi suhteessa runkoon.

Alppikärhö antaa ymmärtää,

ettei hänestä ole enää kukkaloistoon.

Sitkeästi kasvi kuitenkin herää eloon.

Mustamarjaorapihlajan silmu on pieni,

ison piikin tyvessä.

Vaahteran alku on yhtä värikäs

kuin sen syksyinen lehti.

Keväisin alppiruusun juuret 

on hyvä herätellä eloon vesisuihkulla. 

Ei uskoisi, että omenapuu

on kevään kaunein kukkija.

Tänä vuonna valkovuokko 

tekee varaslähdön kukintaan, 

hetkeä ennen äitienpäivää.

Kuinkakohan voisi itsekin 

ottaa pari harppausta eteenpäin.

Malttamattoman vuodenaika

Aikainen kevät on vienyt järvestä jäät,

kurkiaura on tullut bongatuksi 

ja helleraja ylitetty 'Verstaassa'.

Silti piha on ja pysyy risuisena.

Tämän lumikärhön aion leikata hyvin pian matalaksi.

Yksinäinen lumikello antaa pienen lupauksen, 

kyllä kevät saapuu Ruusunmekkoonkin.

'Verstaassa' tapahtuu hieman enemmän.

Ensimmäiset silmut ovat auenneet,

josko tänä vuonna liuskalehtivadelma

antaisi suuhun naposteltavaa.

'Verstaan' lämmöstä nauttiva pelargonium 'Mrs J. J. Knight'

 antaa ymmärtää kevään olevan jo pidemmällä.

Muffinsivuoka vihjailee tulevasta kesästä,

uudesta maukkaasta unelmasta.

Kyllä, uuden kasvihuoneen pohjatyöt ovat alkaneet.

Nukkekotileikkejä

Lainasin lauantaiaamuna miehen autoa.

Olin sopinut kirppistreffit Suomalle,

sovimme etukäteen kaupat keinutuolista.

Suoman varasto osoittautui aarrekätköksi

ja kotiin lähdin täydessä lastissa.

Uusista aarteista sain idean,

nukkekotileikit Lataamossa.

Nostin talviset tavarat pois,

lakaisin lattian

ja uuden sisustus sai alkaa.

 Tyttären ensi luistimet 

joutuivat antamaan tilaa keväälle.

Löysin Suoman kätköistä pöydän.

Sille löytyi sopivasti tilaa,

kun luovuin yhdestä tuolista.

Koristelin pöydän, 
mutta jotain se tyhjyys odottaa...

No ei ainakaan linjoilla odottavaa puhelua ;)

Pöytä suorastaan huutaa

koristeeksi kukkivia pelargoneja.

Ja tässä kaiken paha ja alku.

Suoman kiikku, käsin tehty

ja sopivasti maalipinta rapistuneena.

Tämän kyydissä Verstaassa

syntyy uusia kasvihuoneunelmia <3