Niinpä niin, eihän se kasvukausi
kovin pitkälle ehtinyt,
kun puutarhan hoitoon liittyvät
lupaukset on jo rikottu.
Lupasin säästellä itseäni
jättämällä raskaat työt tekemättä.
Olipas se positiivinen lupaus,
kenenköhän ajattelin ne tekevän...
Aivan kuin yhden yön taika
olisi muuttunut painajaiseksi,
kun eräänä aamuna Ruusunmekon haltija
heräsi keltaisesta voikukkapellosta.
Eihän siinä auttanut muu kuin
aloittaa puutarhan siistiminen.
Raivaussahan odottaessa korjaajaa,
on pakko ottaa muut konstit käyttöön.
Kottikärryt ja lapio pelastavat aina,
hiekkakate on nopea tapa siistiä nurkkia.
Ruusunmekon aarteiden menetyksistä
postasin jo aiemmin.
Onneksi olen saanut kokea iloisia yllätyksiäkin.
Pirkolta saatu ruusupionin siementaimi
kukkii vihdoinkin.
Lauralta viime keväänä saatu
erikoisempi vuorikaunokkikin
on talvehtinut hyvin.
Anopin istuttamat syreenit
kukkivat valtavina, tuoksuvina hattarapilvinä.
'
Juuri nyt kukinta on runsasta
ja moni aarre tavanomaista
aikaisemmin kauniissa juhla-asussaan.
Tuntuu, ettei ehdi huomaamaan
kaikkea sitä, mitä ympärillä tapahtuu.
Myös puutarhan hoitotyöt pitävät kiireisenä.
On vain nipistettävä hetki aikaa luovuudelle,
puutarhan koristelulle ja uuden inspiraatiolle.
Näillä eväillä jaksaa kiireisemmäkin ajan.
