Haaveilimme pitkään ElämäniLempiTyttöystävän kanssa
puutarhavierailusta Pohjois-Karjalaan.
Olimme tavanneet rakkaan ystävämme Pirkon
kerran aiemmin Ruusunmekon
Avoimet Puutarhat -tapahtumassa.
Pirkko on monessa Facebookin puutarharyhmässä mukana.
Mieltymyksiä hänellä on esikoista jouluruusuihin,
vuokoista ruusuihin, liljoista pioneihin
ja kaikkea siltä väliltä.
Hyötypuutarhan aarteetkaan
eivät jää yhtään vähemmälle.
Hänen puutarhansa on lähtenyt muotoutumaan
1990-luvulla Värttinä-kiireiden vähennyttyä.
Kaasisen sisarukset ovat myös
Pirkon käsialaa ;)
Alkuun hän pyysi miestään hiljalleen siirtämään
takapihan viinimarjapensaita toiseen paikkaan.
Samaan tahtiin Pirkko istutti tilalle perennoja.
Lopulta kaikki marjapensaat olivat saaneet väistyä.
Nyt suunnitelmissa on yhdistää puutarhaan syntyneitä
penkkejä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Tuleva kevät on Pirkolle juhlan aika.
Hänen anoppinsa istuttamat omenapuut täyttävät 115 vuotta.
He ovat kokeneet sotatalvien paukkupakkaset,
myrskytuulien tuiverrukset ja kesien hellepäivät.
Juhlaa kunnioittaakseen Pirkko on suunnitellut nostavansa
juhlamaljan ja halaavansa jokaista puuta erikseen.
Valkoisen kukinnan alla hänellä on aihetta isoon kiitokseen <3
Pirkolle on tärkeää säilyttää vanhoja perennakantoja.
Erityisesti maatiaiskosmos on hänelle rakas.
Heidän siemenet hän kerää joka syksy talteen,
sillä lajiketta ei ole kaupoissa myytävänä.
Perhoskasvit ovat myös rakkaita.
Heidän ja perhosbaarien avulla
Pirkko saa suloisia öttiäisiä vieraakseen.
Hänelle parasta ovat lämpimät kesäpäivät
ja puutarhan täyttämät siivekkäät.
Pirkolla on käsillä tekemisen lahja,
jolla hän täyttää talven päivät.
Yksi hänen lukuisistaan harrastuksistaan
on keramiikka.
Näitä kauniita aarteita
on onni ihailla ympäri puutarhaa.
Pirkon ajatelma:
"Kun näet puutarhan,
tiedät paljon puutarhan hoitajasta",
pitää ihanalla tavalla paikkansa
myös hänen puutarhassaan.
Siellä hän toteuttaa upealla tavalla luovuuttaan.
Kasvihuone 'Kottaraisen' pöydällä
on aarre jos toinenkin.
Onnenhetkiä, ihastelua ja hämmästelyä,
siitä on onnistunut puutarhavierailu tehty.
Ja kaikista rakkainta on ystävysten kohtaaminen.
Naurua, iloa ja vertaistuen antamista.
Vajaan 800 kilometrin matka ei anna
mahdollisuutta kohdata usein,
mutta onneksi ystävyytemme
elää myös virtuaalimaailmassa.