1500 kilometriä onnenhetkiä

 

 

Parin viime viikon aikana olette saaneet

 lukea vuoden 2015 kesäturneestani.

Onnistunut ja ikimuistoinen reissu

 sisälsi neljä upeaa puutarhaa,

kaksi taimistoa

ja palan kaunista Suomea.

 

 

 

 

1. päivä

 

Kesäturneeni alkoi Iisalmesta,

 Tuulan ja Juhon vieraina.

Lumouduin heidän 3kymppiseen puutarhaansa

ja kauan odotettuun ystävyyteen.

Juho johdatti autokuskini tuntemattomille poluille

ja niinpä joukossa oli yksi höyrähtänyt lisää.

 

 

 

 

Illan saimme viettää Anitan vieraina Sonkajärvelle.

Hänen kaunis puutarhansa

sulautui luonnollisella tavalla ympäristöönsä.

Rempseään ja puheliaaseen

emäntään oli onni tutustua.

 

 

 

 

2. päivä

 

Aloitimme aamun vierailemalla

Sirpan ruusutarhassa Kiuruvedellä.

200 ruusun omistajalla oli sydämessään

jotain samaa kuin minullakin.

Lämminhenkisestä kohtaamisesta sain

muistoksi ruusun jos toisenkin.

 

 

 

 

Täältä jatkoimme matkaa Oulujoen taimistolle.

Kauan odotettu pyhiinvaellusmatka

täytti kaikki odotukset.

Polvet notkuen tutustuin ruusujen mekkaan

ja sen isäntään Mattiin.

 

 

 

 

3. päivä

 

Aloitimme päivän Lepplaxissa

Blomqvistin taimistolla.

Runsauden taimisto

oli myös sydäntä nyrjäyttävän kaunis.

Onneksi paikka sijaitsee kaukana kotoa,

muuten autokuskikin tarvitsisi edunvalvojan.

 

 

 

Jatkoimme matkaa Inkiväärin luo.

Hänen niin monista valokuvistaan tuttu

puutarhansa oli luonnossa yhtä lumoava.

Emännän herttainen ja elämänmyönteinen

olemus jätti sydämeeni onnen tunteen.

 

 

 

 

Kotimatka sai yllätyskäänteen,

kun oivalsimme, että reitillemme osui

poikiemme jalkapallo-ottelu.

Yllätimme heidät Sastamalassa

kannustamalla joukkueen voittoon.

 

 

 

 

Ei tullut vuoden äitipalkintoa,

sillä pojat joutuivat kotiin päästäkseen

 turvautumaan toiseen kyytiin.

Tosin taimistoa muistuttava auto

ei ole meillä mikään uusi ilmiö.

 

 

 

Kotiin on hyvä palata.

Takana oli 1500 kilometriä,

jonka aikana mukaan tarttui muutama aarre,

 hieman uusia projekteja ja paljon ideoita.

Tärkeintä oli kuitenkin sydän täynnä

lämpöisiä kohtaamisia ja uusia ystäviä.

Kiitos teille, jotka otitte meidät vieraiksenne

ja teille, jotka olette postauksieni kautta

olleet kyydissä mukana.

 

 

 

Kesäturneeni aikaisemmat postaukset

löytyvät kohdasta Blogiarkisto, tammikuu 2016.

 

 

Värin ja runsauden puutarha

 

 Kaikki mukava päättyy aikanaan.

Kesäturneen kuudes ja viimeinen

vierailukohde oli Facebook-ystäväni Inkivääri.

Hän pitää myös monelle tuttua

Periferialife-blogia.

 

 

 

 

 

Inkivääri on syntynyt multasormeksi,

verenperintönä äidiltä ja mummolta.

Sen tyydyttämiseksi ei aina ole ollut omaa puutarhaa,

mutta onneksi kerrostalon pihamaaltakin

 hän löysi istutusalaa.

 

 

 

 

Nykyisestä 15-vuotiaasta

ja 3000 neliön puutarhasta löytyvät

edelleen sen ensimmäiset kasvit,

mummon juhannusruusu ja kiiltoleimu.

 

 

 

 

 

 

Puutarhalla on Inkiväärille moninainen merkitys.

Rakas harrastus antaa mahdollisuuden 

liikuntaan ja ulkona oloon,

mutta myös päikkäreille riippukeinussa.

Sen parissa hän virkistyy ja rentoutuu,

monet hetket ovat tallettuneet kauniisiin valokuviin.

 

 

 

 

Lempikasvin valinta on Inkiväärille mahdottomuus.

Joku aarteista kiinnittää huomion nupuillaan,

toinen kukinnallaan,

kolmas ehkä habituksellaan.

 

 

 

Sen huomaa kävellessä Inkiväärin puutarhassa.

Kaikessa runsaudessaan se on värikäs,

täyteläinen ja luonnollisen rento.

 

 

 

 

Hänelle on tärkeää kauneuden vaaliminen

ja kasvun seuraaminen.

Koivun Inkivääri on muotoillut kauniin pallomaiseksi.

 

 

 

Järvimaisema on Inkiväärille erityisen rakas,

mutta samalla se asettaa vaateita

istutusten suhteen.

Upeaa järvinäkymää kun ei auta peittää.

 

 

 

 

Kasvihuoneessa on tilaa myös oleskeluun.

 Tunnelmallista varjoa luo viiniköynnös.

 

 

 

 

Inkiväärin tarinoissa on pientä pilkettä,

joka näkyy myös puutarhan

hauskoissa yksityiskohdissa.

 

 

Inkivääri on juuri niin herskyvän herttainen

ja hyväsydäminen ihminen,

kehen olen saanut virtuaalimaailmassa tutustua.

Kiitos ja lämminhellähalaus sinulle ihanuus <3

 

 

 

 

Suosittelen lämpimästi vierailua

Inkiväärin Periferialife-blogissa.

Se on täytetty kuvilla ja kertomuksilla

hänen puutarhastaan sekä elämästään.

 

 

Lääkettä ruusukuumeeseen

 

 

Oli vain yksi syy, miksi valitsin kesäturneeni
viidenneksi kohteeksi Blomqvistin taimiston,
Ruusut.

Aikaisemmin kesällä saamani kirja
Pohjoisen ruusut, on taimiston omistajan,
Leif Blomqvistin käsialaa.

 

 

 

 

Sisääntulo sen jo paljasti,

en tule pääsemään helpolla.

 

 

 

 

Askeleet portin sisäpuolella

saivat aikaan jo syvemmän huokauksen.

Tällä reissulla mopo karkaa varmasti.

 

 

 

 

 Ei epäilystäkään,

olisin halunnut mukaan kaiken ympärillä

olevan kauneuden.

 

 

 

 

Pieni hidaste matkalla oli autonkuski.

Ja taimia pursuava auto.

 

 

 

 

Yritin hieman rauhoittua

ja hetken vain vähän fiilistellä.

Herkkujen lisäksi kaunista

katsottavaa riitti ympärillä.

 

 

 

 

Alueella oli viehättävä viitoitus,

jonka mukaan oli helppo suunnistaa

omien mieltymystensä mukaan.

 

 

 

 

Ruusualueen löydettyäni

pyysin autokuskiani

hakemaan minulle kärryt avuksi,

mutta hän vain otti ja häipyi.

 

 

 

 

Ehkä hyvä niin,

sain rauhassa tehdä "järkeviä" valintoja

Leifin ruusukirja kädessäni.

Valikoima oli niin runsas,

joten pakko oli antaa

hieman mielihalujenkin viedä.



 

 

 

Kyllä heikko itsensä tuntee.

Todistettua tuli taas vanha tuttu juttu.

En ole köyhä enkä kipeä,

kun on ruusuista kyse.

 

 

 

 

Autonkuskia varten on oma parkki,

kahvipaikka.

Jotain outoa kuitenkin oli,

kun hän ei ollutkaan

täällä kiirehtimässä pois lähtöä.

 

 

 

 

Epäily alkoi vahvistumaan,

kun näin taimiston puupuolen.

 

 

 

 

Ahaa, hän jäi kiinni itseteosta.

Autokuski kantoi muina miehinä

löytöjään kassalle.

 

 

 

En kyllä yhtään ihmetellyt,

että tällaisessa paikassa

menee viattomammankin

mieli sekaisin.

 

 

 

Erityisen myyty hän oli

tästä käppyräisestä euroopanlehtikuusesta.

Larix decidua 'Horstmanns Recurved'

 

 

 

 

Blomqvistin taimisto osoittautui

täydelliseksi vierailukohteeksi.

Ruusukuumeinen sai tarvittavan lääkityksen

ja autokuskista on kovaa vauhtia

tulossa aloitteleva puufani.  

 

 

Ruusuharrastajan mekka

Kesäturneeni jatkui kolmen

puutarhavierailun jälkeen

pyhiinvaellusmatkana

ruusuharrastajien mekkaan.

Olen vuosia haaveillut pääseväni

Oulujoen taimistolle, jossa Matti Kulju 

tekee arvokasta työtä ruusujen parissa.

 

Rosa 'Pori'

Alueelle oli istutettu laaja valikoima ruusuja.

Istutuksista sai hyvän kuvan, kuinka kookkaiksi pensaat tulevat.

Lisäksi he antavat tärkeää tietoa talvenkestävyydestä, 

kukinta-ajasta, levinneisyydestä ja tuoksusta.

Valitettavasti ruusujen parhain

kukinta-aika oli jo ohi.

 

 

Ihan kaikkia herkkuja en saanut,

mitä ostoslistalle olin kerännyt.

Harvinaisempien kohdalla voi joutua

jonottamaan pitkäänkin,

mutta vakavaa ruusukuumetta 

potevalle se ei ole ongelma.

Tauti on kuitenkin parantumaton.

 

Rosa 'Suorsa'

 Ruusuaarteiden lisäksi

taimistolla oli myynnissä varjolepän taimia.

Häneen ihastuimme jo edellisillä puutarhavierailuilla.

Tämän erikoisen mutaation

Matti kertoi löytäneensä veljensä kanssa.
Onneksemme hän on lisännyt lajia myyntiin.

 

 

 

Autokuskini jutteli niitä näitä Matin kanssa.

Itse olin, "et hei, etkö tiedä kenen kanssa puhut.

Hän on Pro <3 "

No, Proothan ovat siitä vaatimattomia,

että he ovat kiinnostuneita keskustelemaan

kaikista vihertävistä asioista.

 

Rosa 'Karjasillan Kulkuri'

 

 

 

Sainhan minäkin vaihtaa ruusuista muutaman sanasen.

En tiedä, mikä siinä on,

mutta aina kun pääsen juttelemaan

Proon kanssa, alkavat polvet notkuamaan.

Lumoavaa, miten joku voi uppoutua niin

syvälle omaan intohimoonsa.

Rosa 'Pierette Pavement'

 

Sinne jäi Oulujoki, mutta ruusuiset unelmat seurasivat mukana. 

Moni uusi tuttavuus pääsi Pakko saada -listalle.

Matti vihjasi, että ruusukuumetta helpottamaan

voi häneltä tilata tarvittavaa lääkitystä.

Rahtikulut tulevat suhteessa edullisemmiksi,

kun tilaa taimia samalla hieman suuremman määrän.
Ruusunmekkoon sain viemisiksi
hieman erikoisemman, säämiskänvärisen ruusun,
tarhapimpinellaruusu 'Nankin'.

-Rosa 'Helka'
 

Ruusuinen sielunkumppani

Kesäisen turneen kolmas vierailukohde
oli Kiuruvedellä.
Sirpa ei ollut minulle ennestään tuttu,
mutta onnekseni Anita kertoi,
ettei hänen puutarhaansa kannata ohittaa.




Sirpan puutarhailu alkoi 15 vuotta sitten
ajatuksella, ettei paljon mitään.
Sen jälkeen on sattunut jotain parantumatonta,
3000 neliön tontti on täyttynyt liki 200 erilaisella ruusulajilla.
Hetken tutustumisen jälkeen olen vakuuttunut,
ettei Sirpa pysty jatkossakaan hillitsemään itseään.




Ruusuinen kesä on Sirpalle onnea täynnä.
Ensimmäisen kukan ilmestyminen on kuin pieni juhla.
Keskikesällä huumaavaa on koko tontilla leijaileva ruusujen tuoksu.
Loppukesän iloja ovat ruusujen kauneus ja rehevyys
sekä ruusunlehdillä tanssivat sadepisarat.

Ruusulajeista Sirpa on ihastunut erityisesti
yksinkertaisiin löytöruusuihin.
Oma sydämeni suli hänen erittäin kerrottuihin
ja herkän vaaleanpunaisiin rugosa-ruusuihin.
Heitä sain viemisiksi Ruusunmekkoon.




Ruusujen lisäksi puutarha on
kasvilajeiltaan moninainen ja rehevä.
Kaunista katseltavaa riittää paljon.
Sirpalla on kyky valita ruusuilleen sopivia kumppaneita.




Hän kokee saavansa ruusuonnensa lisäksi
puutarhasta paljon iloa, rauhaa ja kauneutta.
Tärkeää on tutustuminen uusiin,
samanhenkisiin ystäviin.
Puutarhalla on hänelle myös terapeuttinen vaikutus.




Ruusutarhan lisäksi meitä yhdistää
maalaisromanttinen tunnelma
ja rakkaus vanhoihin esineisiin.
Pihamökin nähdessäni tiesin
tulleeni sielunkumppanini luo.
 

Koskaan ei tiedä, milloin on se hetki,
kun sydän nyrjähtää.

 Kiireetön tutustuminen Sirpan puutarhaan

ja ruusuihmisten yhteinen vuoropuhelu
saivat aikaan uuden, rakkaan ystävyyden.
Kiitos, kun olet olemassa <3