Toukokuu on loistava aika latautua tulevaan kesään.
Puutarha ei vielä työllistä liikaa,
joten muutaman päivän voi huoletta käyttää uusien ideoiden,
aarteiden ja ystävien saalistusmatkaan.
Tänä keväänä lyöttäydyin
Elämäni Lempityttöystävän kanssa
Kynneppääläisten seuraan.
Nelipäiväinen matka Viroon
osui ajallisesti herkän kauniiseen aikaan.
Lukuisat kukkivat omena- ja kirsikkapuut
sekä mangoliat nyrjäyttivät sydäntäni tasaiseen tahtiin.
Ensimmäinen kohteemme oli
Kadriorgin puisto Tallinnassa.
Oppaanamme oli loistava Pertti Pyhtilä,
joka piti meistä huolen koko nelipäiväisen
reissun ajan.
Tässä vaiheessa en juurikaan ymmärtänyt
puista mitään.
Mielenkiintoni heräsi
onton pajun sisälmystä kuvatessani.
Seurueemme oli täynnä upeita persoonia
ja laajaa tietämystä.
Osa kiinnittyi puihin, osa lintuihin,
osa puiston muotopuutarhaan.
Joku Dorka huokaili tätä risuista
puiston osaa, johon oli istutettu
tuhansia ruusuja.
Lisäksi viehätyin tästä köynnöstunnelista,
jossa oli käytetty villiviiniä, piippuköynnöstä jajaja...
Puistosta lähtiessäni jäin haaveilemaan
unelmatalostani,
joka löytyi aivan puiston vierestä.
Jos unelmat toteutuisivat,
olisi tämä Ruusunmekon sydän.
Perjantaipäivän toinen kohde oli
Luuan arboretum.
Kahvitauon saimme viettää
hurmaavan pensaslepän vieressä,
jonka taimen moni minun lisäkseni osti.
Itäneet tammenterhot koukuttivat
meitä poimimaan niitä kotiin viemisiksi
ja näitä yhdessä etsiessämme
aloimme luontevasti tutustumaan
muuhun seurueeseen.
Katsura oli suurempi kuin kotipuutarhassa,
mutta niin olivat valkovuokotkin.
Mikäpä ei naapurissa olisi suurempaa...
Naavaiset oksat aiheuttivat pohdintaa,
suloisia he olivat kaikesta huolimatta.
Ensimmäistä kertaa ihastuin tuijaan,
tämän lajin erikoisuutena on hopeanvalkoiset alaoksat.
Pirunkeppi olisi mukava lisä
Ruusunmekon piikkisään puutarhaan.
Lauantaiaamuna suuntasimme
Tarton kasvitieteelliseen puutarhaan.
Puutarha oli upea ja hyvin hoidettu.
Olisin halunnut pakata kuvassa näkyvän naispatsaan
bussiin ja jäädä itse hänen paikalleen.
Ei auttanut, sillä kevyempänä hävisin taistelun.
Luonnon kivet ovat heikkouteni
ja niitä oli käytetty puutarhassa taitavasti.
Mikään ei näyttänyt tekemällä tehdyltä
vaan aidolta ja luonnolliselta.
Puutarhan kauneus olisi vaatinut tutustuakseen
huomattavasti enemmän aikaan,
joten Järjen kanssa lupasimme toisillemme,
että tänne palaamme vielä uudelleen.
Kasvitieteellisen jälkeen kävelimme Tarton rantatietä
ja sain luontoon uuden ulottuvuuden.
Tutustuimme asiantuntevassa seurassa
mustavaristen kerrostaloelämään.
Lauantain toisena kohteena oli hetki Tarton kevätmarkkinoilla.
Parhaimmat löydöt teimme kuvassa olevasta pöydästä,
vitosella suuri jouluruusu ja kympillä komea tillipionia.
Lisäksi saimme kaupanpäällisiksi
Järjen etsimää kevättähteä.
Osalla myyjistä hinnat vaihtelivat ostajan mukaan.
Tästä kolmilehdestä meiltä pyydettiin 15 euroa,
kun Timolle hinta oli kympin.
Himohamstraaja-ammattilaisina
jätimme ostamatta.
Kolmantena kohteena oli tutustuminen
Sulev Savisaaren sipulikasveihin.
Erilaisten herkkujen alkuperä
ulottui jopa Iraniin asti.
Hänen erikoisuutenaan on käyttää
katteena kuusen purua,
joka hänen mukaansa
auttaa tuholaisiin.
Taimia nostaessa hän on tarkka,
ettei puru sekoitu multaan.
Kerrottu mukulaleinikki oli houkutteleva.
Sulevin herkkuja lähti mukaan montaa sorttia.
Syksyllä hänen herkkukauppansa
on suurempi,
onneksi heidän saamisessaan auttaa nettimaailma.
Lauantain neljäs kohde oli Järvseljan taimitarha.
Aarteita löytyi kirjavista maksaruohoista
tähtiputkeen ja kuusamaan.
Päivän viimeinen kohde oli
Järvseljan arboretum,
mutta tässä kohtaa Järjen ja Dorkan
kisakunto petti.
Jäimme nauttimaan aurinkoisessa säässä
kevätherneen kukinnasta.
Sunnuntaina palasimme Tallinnaan
ja Hansaplantin kautta kotiin.
Turneen jäljiltä oli taimilaatikot täynnä aarteita,
mutta paljon arvokkaampaa oli sydämeeni jälkensä
jättäneen ihanat persoonat.
Kiitos Tapsalle, Markulle,
Hilkalle, Kirsille, Kaj'lle, Pertille, Timolle ja Järjelle,
ja kaikille teille nimettömille.
Toivottavasti tapaamme pian uudestaan <3
