Varaslähtö kevääseen

 

Enhän minä,

mutta kellarissa kasvavat pelargonin pistokkaat

olivat ehdottomasti sitä mieltä,

että kevät on aloitettava.

 

 

 

Syksyllä turveruukkuihin laittamani pistokkaat

olivat kasvaneet suuriksi.

He halusivat asumaan omiin ruukkuihin.

 

 

 

Tulppaanipelargoni loistaa tyytyväisyyttään.

 

 

 

Löysin kellarista myös käyttämättömiä turveruukkuja.

Mullan tuntu näpeissä sai innostukseni jatkumaan.

 

 

 

Kylvin keijunmekon siemeniä.

Kylvö näyttää roskaiselta,

mutta tämän aarteen kohdalla on tärkeää,

ettei siemeniä peitetä mullalla.

 

 

 

Myös pitkän taimikasvatuksen

vaativa orvokki pääsi multiin.

Ja tätä herkkua ei haittaa,

vaikka kukinta olisi vähän aikaisemminkin keväällä.

Orvokki kestää hienosti pieniä kevätpakkasia.

 

 

Taimihylly näyttää vielä kovin autiolta.

Suunnitelmat ovat kuitenkin suuret,

joten ennen kaikkien toteuttamista,

joudun tekemään toisenkin hyllyn.

Onneksi tässä on vielä koko kevät aikaa :)

 

 

Elokuun hellän lämmin ilta

 

 

Elokuun alun ilta oli lämmin ja hellä.

Sain viettää sen ystäväni puutarhaa ihastellen.

 

 

 

 

Kohtaaminen oli yhtä lämmin

kuin auringon kultaama kukka.

 

 

 

 

Puutarhan sydän on itse rakennettu kasvihuone.

Ei liian pieni, ei liian suuri,

juuri sopivan kokoinen täyttymään sadosta.

 

 

 

Tomaatit ja muut herkut

olivat houkuttelemassa perheen lapsia

nauttimaan kasvihuoneen sadosta.

 

 

 

  Huoneen kalusteet ovat
yhtä herttaiset kuin emäntäkin. 

 

 

 Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat panostaa myös hyötytarhaan.

Illan aikana sain nauttia ystäväni raparperijuomasta,
yhdestä kesän parhaista mauista.

 

 

 

 

Ystäväni on heikkona erikoisiin kasveihin,

joilla hän on täyttänyt kauniin puutarhansa.

Kuvan aarre on kerrottu unikko,

joka saa villisti ja vapaasti risteytyä

ystäväni puutarhassa.

 

 

 

Hämärtyvä ilta ja syyspallohortensian kukinta

muistuttivat kesän loppumisesta.

Onneksi aito ystävyys ei lopu koskaan <3