Toukokuu houkuttelee bussilasteittain
suomalaisia Viroon Türin kukkamarkkinoille.
Hyvä seura ja mukava markkinatunnelma
antavat hyvän syyn aarteiden metsästykselle.
Hinnat ovat kohonneet lähelle Suomen tasoa,
mutta taimitarhojen lisäksi
myyjinä on paikallisia mummoja,
joiden kukat ovat huomattavasti edullisempi.
Kasvien lisäksi on myynnissä
Virolaisia käsitöitä ja lämpimäisiä.
Markkinoiden mukava puoli on,
ettei joukosta löydy rihkamamyyjiä.
Naapurissa jopa nakkirullat ovat kauniimpia.
Mukavinta on lähteä reissuun ilman ostoslistaa,
ajatuksella "mitään en tarvitse, mutta kaiken haluan".
Tällä kertaa sydämen nyrjäytti Lewisia.
Ensimmäisen myyjän kohdalla mietin pitkään,
minkä värisen kukan otan.
Seuraavan myyjän kohdalla ostin kaikki värit.
Kaljakärryt ja taimilaatikot ovat
ehdottomasti parhaat kuljetusvälineet taimille.
Kesken metsästyksen on pysähdyttävä
tyhjentämään turhat ruukut ja mullat,
jotta kaikille aarteille jäisi tilaa.
Elämäni Lempityttöystävä tarjoaa
aarteilleen vain parasta hoitoa.
Sopu sijaa antaa.
Bussin alaosa täyttyy matkalaukkujen lisäksi kasveista.
Isoille puille löytyy tilaa bussin sisältä,
uusina matkatovereina.
Haaveissa oli, että olisin Türiltä löytänyt kerrotun Lumikin.
Ei tullut vastaan, mutta kotiin palattuani pihalla oli yllätys.
Lumikki oli sittenkin talvehtinut.
Lopuksi vielä haluan kiittää Annelia
loistavan matkan järjestämisestä.
Ihanaa, että hän haluaa mahdollistaa
niin monelle unohtumattoman markkinareissun.
<3 <3 <3
