Kevättä rinnassa

Keväisin kukkapenkkien siivous alkaa aina äitini muistopenkistä. 

Haluan, että se on siisti ennen äitienpäivää. 

Sormustinkukan siementaimet kitken penkistä pois,

sillä äitini ei saanut niitä omalla mökkitontillaan kasvamaan.

Syynä oli varmasti maan happamuus, ei äidin viherpeukalon taidot.

Verstas on hyvä paikka purkitustöille, 

sillä ulkona kevät viilentää sormet nopeasti. 

Sormustinkukka on kaksivuotinen kasvi, 

ensimmäisenä vuotena se kasvattaa lehtiruusukkeen 

ja toisena kukkii.

Ja kun vauhtiin pääsee 

niin täytyyhän ne Tukholman tuliaisetkin purkittaa.

Kurjenpolvien ja akileijojen juurakot ovat hyvillä aluilla.

Laitan nämä multaan ja jätän Verstaan lämpöön kasvamaan.

Saas nähdä, minkälaiset taikatemput

 hollantilaismyyjä on tällä kertaa tehnyt.

Taimilaput keräilen vanhaan, 
kirppikseltä löydettyyn pienoiskasvihuoneeseen.
Joskus on vain mukava istuskella ja ihmetellä,
mitä kaikkia aarteita puutarhasta pitäisi löytää.

Kevät tietää aina uusien ruukkujen ostamista.

Vaikka kuinka yritän vakuuttaa itselleni, että vanhat riittäköön

niin aina juuri tarvitsemani koko on loppu

ja matka kauppaan alkaa. 

Päivän hyvät työt on tehty.

Sormustinkukat nostan Verstaan ulkopuolelle kasvamaan,

sillä kasvihuone tulee varmasti täyteen muutenkin. 

Kevät näyttää, kuinka täyteen.

Kevätlaitumille kirmaavat pelargonit

Verstaassa näkyy talven puuhailut.

Köynnösten kuivuneet lehdet

ja risutöistä likaantuneet lattiat on siivottava.

Kirppislöydöistä täyttyneet pöydät 

on tyhjennettävä uusien aarteiden tieltä.

Pelargonien on aika päästä kevätlaitumelle, kun Verstas on siivottu.

Aarteiden on saatava kaikki hyöty auringon säteistä ja lämmöstä.

Pakkasöitä varten puhallin pitää huolen Verstaan plusasteista.

Siistiä, mutta vielä niin autiota.

Vielä hetki, ennen kuin viiniköynnös 

ja liuskalehtivadelma lähtevät kasvuun.

On myös kestettävä katsella styroksilaatikoita, 

ne eivät ole silmälle kauniita, 

mutta lämmittävät viileitä saviruukkuja. 

Kesän tullessa aarteiden tasseiksi

 pääsevät kakkuvuoat ja lautaset.

Mårbackat 'Grevinnan' ja 'Tant Hanna' 

saavat hetken hengähtää ja toipua muuttorasituksesta.

Vielä muutama kuukausi Verstaan lämmössä 

ennen heidän siirtymistään varsinaiselle laitumelle.

Onnenhetkiä, romahduksia ja löytöjä Nordiska Trädgårdarnilla

Kevään odotetuin puutarhareissu oli messumatka Tukholmaan.

Vaikka sää oli aamuisen harmaa ja viileä,

lämmin tuuli kertoi kevään tulleen.

Kevät oli aavistuksen pidemmällä kuin Suomessa,

tarkasti katsoessani huomasin ensimmäisten lehtien 

puhjenneen niin pensaisiin kuin puihin.

Olin aivan täpinöissäni odottaessani ovien aukeamista.

Messukartasta katsoin valmiiksi ensimmäisen iskukohteen,

pelargoniosastot.

Ilo oli huomata, 

että useimmat kauppiaat olivat panostaneet 

lajikkeiden esittelyihin kuvin. 

Olin varautunut omin kynin ja taimilapuin, 

mutta onneksi turhaan,

jokainen purkki oli hienosti nimetty.

Otin matkalle mukaan termo-laukun, 

jonka olin kiinnittänyt kaljakärryihin.

Näin säästyin kantamisen vaivalta 

ja aarteet säilyivät paluumatkan lämpiminä.

Kärryillä oli helppo liikkua suuressakin väkimäärässä

ja ne saivat osakseen paljon katseita.

Apua, tässä kohtaa mie romahdin.

Silmieni edessä oli pelargonilajikkeita useita satoja.

Myytävät aarteet olivat pieniä potteja, 

joita sai tyylikkäästi keräillä tarjottimelle. 

Vaati hetken rauhoittumisen, 

jonka jälkeen kävin järjestelmällisesti läpi valtavan tarjonnan.

Onneksi omat lempilajikkeet ja värit ovat selkeästi tiedossa,

joten säilyin urakasta selväjärkisenä.

Perheelle löysin tuliaisen, suklaaputouksen.

Harmi, ettei se mahtunut kyytiin.

Messuilla oli valtavia koristeita.

Tässä ei ihan vaatimaton pöytäkattaus.

Tulevan pääsiäinen näkyi katetun pöydän koristeluissa.

Tämä yksinkertainen koriste teki itseeni vaikutuksen.

Omassa kattauksessani hieman vierastan näin multaista istutusta. 

Toisaalta helmililjat saavat aina sydämeni sulamaan. 

Pitkin messuja oli erilaisia kukkaistutuksia, 

tässä narsisseja ja hyasintteja.

Tulppanimeri sykähdyttää aina, 

vaikka väri ei olisi edes oma suosikki.

Jalopelargonit ovat upeita, mutta vaativia.

He tarvitsevat uudelleen kukkiakseen kylmän jakson

ja usein kutsuvat luokseen tuholaisia.

Vuosia sitten hurmaannuin näihin Helsingin messuilla,

mutta luovuin heistä ensimmäisen talvetuksen jälkeen.

Messuilla oli myynnissä myös paljon käsitöitä.

Nämä rautalangasta tehdyt puut 

olisivat upeita koristeita esimerkiksi talon seinällä.

Useat messuosastot olivat kauniita.

Lisäksi niistä sai hyviä ideoita omaan puutarhaan.

Tällainen hylly olisi näppärä tehdä

ja siihen saisi kerättyä vaikka kaikki ylimääräiset ruukut.

Tämän mökin nähdessäni sydän nyrjähti.

Pakko saada -tunne tulee 

varmasti toteutumaan Ruusunmekossa.

Ehkä jo ensi äitienpäivänä...

Tanskalainen myyjä ihmetteli seurueemme tuloa 

Suomesta asti vain messuja varten. 

Hyvän perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka.

Pääsääntöisesti pelargonikauppiaat 

olivat keskittyneet messuilla yhdelle alueella.

Ruotsin pelargoniyhdistys oli kuitenkin erillään 

ja heidän osastollaan oli aarteet hienosti esillä.

Myytävät pistokkaat olivat jäsenien itsensä laittamia,

joten niistä tuli itselleni erityisen tärkeitä.

Iltapäivän puolella messuvieraita alkoi olla liiaksi asti.

Tungoksessa liikkuminen oli hankalaa, 

kyynärpäätaktiikalla sai tehtyä tarpeelliset hankinnat.

Luulin saaneeni kaiken tarpeellisen,

mutta yllättäen ystäväni löysi minulle köynnöspelargonin.

Aarre on minulle uusi, 

mutta mielenkiinnosta se oli ostettava.

Maanpäällisessä paratiisissa koin heikon hetken.

Köynnöksen pakkaaminen termo-laukkuun 

vaati hetken rauhoittumisen ja hengissä selviämisen suunnitelman.

Heitin tukikepit roskikseen 

ja taitoin aarteesta ylijäävät oksat poikki.

Näppärästi hän mahtui laukkuun

ja kotiinviemisinä sain pistokasmateriaalia.

Onnistuneen päivän onnellinen päätös.

K

Keijunmekko ja muuta pientä sievää

Vuodet eivät ole toistensa veljiä

eikä hörhön keväät toistensa siskoja.

Tänään aamuna maa oli saanut lumipeitteen 

ja uutisissa kerrottiin takatalven tulleen. 

Takatalvi, vaikka  maaliskuu on vasta puolivälissä.

Perinteeksi on muodostunut, 

että tammikuussa kylvän keijunmekon siemenet

ja kasvaten heitä pitkän kevään.

Tämä vuosi on ollut erilainen, en ole kylvänyt vielä mitään.

Onneksi läheisestä puutarhamyymälästä

löysin keijunmekon pieniä taimia.

Keijunmekko on hidas kasvatettava.

Itämisen ja sirkkalehtien jälkeen hän tekee ensimmäisen lehtiparin

ja alkaa sen jälkeen keskittymään juuriston kasvattamiseen.

Mullan päällä ei tapahdu mitään pitkään aikaan. 

Ostotaimien juuristo oli jo hyvin kasvanut.

Istutin taimet suurempiin turveruukkuihin.

Osan taimista latvoin, 

jotta he haaroittuisivat runsaammin.

Muutamasta jätin latvaverson kasvamaan,

koska tällöin he kukkivat aikaisemmin.

Latvotuista versoista tein pistokkaat 

ottamalla alimman nivelen kohdalta lehdet pois 

ja laittamalla varren multaan.

Tästä lähtee uusi alku.

Taimien päästyä suurempiin ruukkuihin menee hetki,

että he keskittyvät juuriston kasvattamiseen.

Tämän tehtyään alkavat taimet kasvamaan vauhdilla

ja ongelmaksi muodostuu toisiinsa kietoutuneet versot.

Tällöin onneksi eletään jo kasvihuonekautta 

ja taimet saa istutettua amppeleihin.

Näin he saavat tilavammat kasvuolot.

Joskus luonto tekee poikkeuksen.

Hetken luulin, että taimien joukossa on väärä kasvi,

mutta kaksi lehteä olikin kasvanut toisiinsa kiinni.

 Samaisesta myymälästä löysin 

myös valkoisia kelloköynnöksen taimia.

Onnekseni samassa purkissa oli kolme komeaa alkua.

Keijunmekko on hyvin viehkeä kesäköynnös.

Hän jatkaa kukintaa pitkälle syksyyn 

ensimmäisistä pakkasista huolimatta.

Seuraavan kesän kukinta kannattaa varmistaa

talvettamalla kasvi viileässä

tai ottaa hänestä siemenpallukat talteen.

Omat siemenet on hyvä säilyttää ilmavasti huoneenlämmössä,

jolloin itävyys on lähes sataprosenttinen.

Kylvö tehdään ripottelemalla siemenet mullan päälle 

ja antamalla niiden itää valoisassa, lämpimässä paikassa.

Keijunmekon kylvö tammikuussa 

on loistava tapa aloittaa uusi puutarhavuosi.

Saaren Kartanon Pelargonipäivät

Naisten päivän aamu valkeni räntäsateisena,

kun lähdin ajelemaan loskaisia teitä kohti Mäntsälää.

Mukaan sain ystäväni Tarjan,

joka aikoinaan sytytti minuun pelargonikuumeen.

Sain häneltä silloin muutaman 'Appleblossom Rosebudin' pistokkaan,

muuta taudin kehittymiseen ei tarvittu.

Yanna von Schantz aloitti viime syksynä opintoihinsa liittyen

keräämään vanhoja pelargonikantoja,

joiden talvehtimisen ja pistokaslisäyksen parissa

 hän on talven tehnyt töitä.

Tänään kaikki huipentui myyntitapahtumaan 

Saaren Kartanon kasvihuoneissa,

joissa pelargonit kylpivät keinoauringon valossa ja lämmössä.

Yanna oli tehnyt valtavan työn, 

hän oli merkitty emokasvit kyltein.

Eri lajikkeita oli lähemmäs sata,

osan hän oli saanut ystävältämme Anneli Salolta.

 

Lähes kaikki emokasvit olivat komeassa kukassa.
Suuria ostopäätöksiä tehdessä 
on parasta antaa intuition viedä.

Pistokkaita oli myynnissä sekä potteina että ruukutettuina.

Aarteet olivat hienosti jaoteltu pöydille lajeittain,

tässä 'Drotting Ingridistä' muodostuva kukkameri.

Ruukuissa oli kauniit, vanhahtavat nimilaput.

Itse pidän, että kaikilla pelargoneillani on nimet,

sillä olen arka tekemään lajiketunnistuksia.

Tosin aina on mahdollisuus,

että ostettu kasvi osoittautuukin toiseksi.

Tänään(kin) mopo hieman karkasi käsistä.
Pelargoniaarteiden joukkoon tuli 'Langelandsrosen', 
'Grekisk jättepelargon', 'Plum Rosebud',
 'Drottning Margrethe', 'Joy', 'Sound Of Silence', 'Tornedalen',
'Westdale Appleblossom' ja 'Saaren Kartanon Hannele'.

Pistokas suositellaan istutettavaksi 
pieneen ruukkuun säilyttäen potti. 
Itse suosin saviruukkuja,
jonka pohjalle laitan ensin multaa,
nostan potin siihen ja lisään lopun mullan.
Lopuksi tietysti kastelen 
ja laitan ruukun aurinkoiselle ikkunalle.

Lähes pelargoniharrastukseni alkuajoista lähtien

olen haaveillut joskus löytäväni 'Westdale Appleblossomin'.

Tänään hän tuli vastaan 
ja sai uuden rakkauden meidän tuvan ikkunalla.

Yannalle ja Annelille kiitos ihanan päivän.

Oli voimaannuttavaa viettää hetki kukkameressä

samanhenkisten ystävien kanssa.

Sain tavata ystäväni Suvin, Tiian, Veeran, 

Maijan, Annen, Tuulan ja Eilan. 

Erityisen mukavaa oli tavata Yanna, 

joka on tehnyt valtavan työn 

laajentaakseen ihmisten tietoutta 
erikoispelargonien parissa.

Eedenistä Pohjoiseen -elokuva

Tänään saa ensi-illan Virpi Suutarin dokumenttielokuva

Eedenistä Pohjoiseen. 

Se on suomalainen rakkauselokuva pariskunnista, 

joiden elämän täyttää puutarhanhoito. 

Lisäksi se on kertomus elämän kauneudesta ja sen rajallisuudesta.

Olen nähnyt elokuvan jo kaksi kertaa

ja molemmilla kerroilla se on onnistunut 

luomaan minulle monenlaisia tunnetiloja. 

Se on saanut minussa aikaan hysteeristä naurua 

katsellessani kaltaisteni hörhöjen 

intohimoista raadantaa kasvien parissa.

Se on myös saanut vilkkaan ja iloisen puoleni hiljentymään,

miettimään rakkauden merkitystä omassa elämässäni

ja läheisteni ihmisten tärkeyttä.

Suosittelen elokuvaa kaikille puutarhailuun hurahtaneille

sekä heidän läheisilleen.

Aina ei tarvitse aarrekarttaa

Paikallinen kirppis on ihan ykkös-aarreaitta.

Sen lisäksi, että sieltä löytyi ihana emalikattila,

oli minua siellä odottamassa lehti sekä pari lehtileikettä.

Kirppiksen pitäjä arveli juttujen kiinnostavan minua 

ja niinpä hän ystävällisesti oli laittanut ne talteen.

Toisinaan posti tuo kirppislöytöjä. 

No joo, myönnän, paketteja tulee viikottain.

Joskus elämäni lempityttöystävä 

tekee löytöjä puolestani.

Hän tuntee heikkouteni, lihamyllyt.

Jotkin aarteista ovat tarpeellisia.

Erityisesti alumiiniset kakkuvuoat 

ovat hyviä ruukkujen alusastioita

ja vispilät pelargonien tukija.

Onneksi kaiken ei tarvitse olla tarpeellista.

Toisinaan pelkkä ruoste riittää motivaatioksi.

Joskus joutuu laittamaan 

vähän enemmän rahaa likoon.

10 litran keittiötölkkejä 

ei tule ihan joka päivä vastaan.

En tiennytkään tarvitsevani taskumattia,

mutta herttainen korkki sulatti sydämeni.

Tälle aarteelle löytyy 'Lataamosta'

aivan varmasti oma salainen paikka.

Pienet yksityiskohdat

riittävät nyrjäyttämään sydämen.

Ainutlaatuisia löytöjä tekee harvoin.

Tämä lasten sairaala-amme telineineen

odottaa varmasti yhtä paljon kesää kuin minäkin.

Silloin me molemmat pääsemme nauttimaan

pelargonien kukkamerestä.