Intohimo on siitä ihmeellinen asia,
että se tekee ihmisestä hieman erikoisen.
Enoni oli valtavan kiinnostunut perhosista,
ystäväni vanhoista autoista.
Nämä erityiset kiinnostuksen kohteet
antoivat heidän elämälleen merkityksen.
En tiedä, milloin oma intohimoni syttyi.
Ehkä se tapahtui niin hitaasti etenemällä,
etten huomannut.
Alkuun istutin puutarhaani
ystäviltäni saamia kasveja,
seuraavana kasvukautena käytin
pullonpalautusrahat pariin ruusuun.
Ennen kuin huomasinkaan,
oli paikalliseen piikki auki.
Samoihin hetkiin,
kun annoin puutarhailulle pikkurillin,
huomasin että olin vieraantunut
ympärillä olevista ihmisistä.
Ainoastaan työkaverin kanssa
löytyi mielenkiintoisia puheenaiheita.
No, hän sairastutti minut pelargonikuumeeseen.
Koin hetken erilaisuutta ja yksinäisyyttä,
ennen kuin löysin Facebookin puutarharyhmät.
Huomasin, että siellä oli paljon
samanhenkisiä ihmisiä.
Hörhöjä, joiksi kasvimaailma
kohtalotovereitaan kauniisti kutsuu.
"Älä tee niin kuin minä teen,
tee niin kuin minä sanon."
Näin lapset usein kuittailivat,
kun lähdin puutarhareissuille
minulle ennestään vieraiden ihmisten kanssa.
Niiden, joiden kanssa tein Facebookissa treffejä.
Lapsianihan olin varoittanut tällaisista treffeistä.
Tämä riskinotto kannatti.
Sokkotreffeillä ja puutarhareissuilla
olen saanut itselleni monta ihanaa ystävää.
Erityisesti sydämeni on nyrjäyttänyt
Elämäni LempiTyttöystävä.
Hän, joka asuu
puolen tunnin ajomatkan päässä.
Ihminen, kehen en ehkä olisi
ilman Facebookia tutustunut.
Tänään tapasin puutarhamessuilla
blogiystäväni Cherin Autuas olo -blogista
Kohtaaminen oli lämminhenkinen yllätys.
Oivalsin, etten ole vielä ennättänyt
tutustua blogimaailman ystäviini.
Toivottavasti tulen tapaamaan
teistä mahdollisimman monen.
Kiitos teille ystäväni,
olette tehneet elämästäni rikkaan.
Ja kiitos enolleni,
joka opetti minulle intohimon merkityksen.
Saattaessani häntä viimeiselle matkalle,
tein hänelle seuraavan muistolauseen.
Elämässä pärjää,
kun on intohimo mitä rakastaa <3
♥
VastaaPoistaIntohimo on ihana asia, ja intohimon kohteita voi olla montakin, mikä tekee elämästä vieläkin rikkaampaa :-)
Oikein naurattaa - mun on hirveän vaikea kuvitella, että sokkotreffeille meneminen facebookista tai blogista tutun puutarhahörhön kanssa olisi hirveän vaarallista!
Totta, useamman intohimon kohde tekee elämästä vieläkin rikkaampaa. Itselläni on vain käynyt niin, ettei aika tunnu riittävän oman pyhän kolminaisuuden välillä. Puutarhailu, säbä ja virkkuu, tasapainoa mille milloinkin antaudun. Ihanaa intohimon kevättä sinulle, ja uskallan suorastaan yllyttää sokkotreffeille hörhön kanssa <3
PoistaIhana postaus. Olen huomannut, että välillä töissä puutarhaan liittyvistä asioista mainitessani kollegoideni ilmeet lyövät hetken tyhjää. Varmaan sama efekti kuin jos itse kuulisin tarinoita esim. jääkiekosta.
VastaaPoistaOnneksi on puutarhablogit, jossa voi jakaa ajatuksiaan ja postata kymmeniä kukkakuvia, ilman että kukaan kyllästyisi :) Facebookissa en ole vielä aktivoitunut, enkä käynyt tapaamisissa. Mutta ehkä vielä joskus! Mukavaa, että olet löytänyt sitä kautta hyviä ystäviä - heitä ei ole koskaan liikaa.
Kiitos. Tuo on niin totta, omasta intohimon kohteesta kertominen saa työkaverit usein hämmästyneeksi tai kyllästyneeksi itselle tärkeisiin juttuihin. Työyhteisöhän koostuu monesta erilaisesta ihmisestä ja jos lähtisi kartoittamaan, löytyisi sieltä hyvin erilaisia intohimon kohteita. On koiraihmisiä, heppahulluja, muusikkoja... Onneksi näin, sillä itse olen kokenut, että on hyväksi pitää vapaa-ajan ihmiset eri henkilöinä kuin työkaverit.
PoistaJa todella, onneksi on blogimaailma, jossa kohtaa samanhenkisiä ihmisiä. Itsekin pidän kuvapostauksista, niihin ei kyllästy koskaan. Suosittelen lämpimästi Facebookia, siellä vuorovaikutus on blogia nopeampaa ja yksilöllisempää. Itse pystyy säätelemään sen, kuinka paljon itsestään haluaa kertoa. Ja mikä hassuinta, somemaailmassa voi tutustua jopa naapuriinsa ;)
Mukava kuulla sinun saaneen puutarhasta innostuneita ystäviä somen kautta. Vaikka omien ystävien kanssa on paljon yhteistä, tunnen olevani melko yksinäinen puutarhamaailmassani. Kuten omassakin blogissani totesin tämän olevan elämäntapa ja samalla myös intohimo.
VastaaPoistaEhkä parhain asia blogimaailmassa on saman aihealueen ihmisten kohtaaminen ja vertaistuen saaminen. Kuulostaa niin tutulta tuo yksinäisyyden kokeminen. Itse kärsin siitä pitkään. Tapasin viime kesänä naisen, joka käytti Puhutaan puutarhaa-termiä. Hän oli minulle ennestään tuntematon henkilö, joka tuli Avoimet puutarhat -tapahtumassa meidän puutarhaamme vierailulle. Koska muitakin vieraita oli paljon, ehdimme vaihtamaan vain muutaman sanan. Onnekseni hän pyysi minut vastavierailulle omaan puutarhaansa. Vierailuni oli lämminhenkinen kohtaaminen ja juttua riitti moneksi tunniksi. Käynnin jälkeen koin oloni pirteäksi ja voimaantuneeksi, Puhutaan puutarhaa oli tehnyt tehtävänsä. Kiitos vielä kerran Maarialle <3
PoistaToivon sinulle onnenhetkiä elämäntapasi ja intohimosi parissa. Lisäksi toivon, että löydät itsellesi samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa pääset Puhumaan puutarhaa. Ja muista, olet aina tervetullut Ruusunmekkoon <3
Olipa iloista tavata kasvokkain, kiva, että nykäisit hihasta. Puutarhanhoito on intohimo, jossa tarvitaan vertaistukea. Olen hieman erakkoluonne, mutta erittäin iloinen, että olen löytänyt puutarhahörhöjen valloittavan joukon blogistaniasta ja tutustunut moniin oikeastikin, uskaltanut lähteä nettitreffeille :) Minusta messupäivänkin paras anti oli sattumalta kohdata neljä blogiystävää.
VastaaPoistaKiitos itsellesi, olipa se onnellinen sattuma. Itsekään en niin messuista välitä, enemmän odotin puutarhaystävien kanssa koettuja naurun hetkiä sekä tällaisia yllätyskohtaamisia. Ihanaa kevättä sinulle, toivottavasti törmäämme pian uudestaan <3
PoistaEi kovin vanha harrastus tämä 'pihailu' ole minullakaan, mutta mukanaan on vienyt. Ja tuonut, jos ei nyt ihan ystäviä niin mukavia tuttuja kuitenkin.
VastaaPoistaMukava kuulla. Ja hauska yhteensattumahan on tämä meidän naapuruus. Ilman blogimaailmaa se ei ehkä olisi koskaan selvinnyt. Odotan jo kovasti meidän treffejä <3
PoistaKyllä joskus suoraan sanottuna harmittaa ihan vietävästi kun oma perhe ei ole tippaakaan kiinnostunut omasta intohimostani. Kun alkaa innostuksissaan kertomaan jostakin uudesta kasvista tai sitten harmittelee metsähiiren syömää sipulikukan alkua, ei saa minkäänlaista vastakaikua puheilleen, vain kyllästyneitä tuhahteluja:( Sitten menee taas pitkään, että muistaa tukahduttaa intohimonsa kotijoukkojen korvilta. Onneksi on tosiaan Täysin pihalla ryhmä ja tämä blogistania, muuten sitä olisi ihan tukahtunut koko mamma :)
VastaaPoistaNiinpä, itsekin olen joskus paininut samojen tuntemusten kanssa perheen kiinnostumattomuudesta. Toisaalta on ollut hetkiä, kuten Avoimet puutarhat -tapahtuma, johon olen saanut lapsilta apua kahvitarjoiluun ja taimien myyntiin. Myyntituotto on ehkä kuitenkin kiinnostanut lapsia enemmän kuin avun antaminen. Kasvihuoneen kasaamiset ovat tapahtuneet perheen yhteisenä tekemisenä. On ollut ilo huomata, että ei niin mukava puuha on kuitenkin kääntynyt yhteen hiileen puhaltamiseksi. Eihän sitä muulla keinolla saa mutterikasasta huonetta tehtyä. Ja mikä parasta, yhtenä äitienpäivänä pyysin lapsilta lahjaksi kukkapenkin. Tätä varten käynti soramontulla oli heille mieluisaa ja kivien penkkiin sommittelu sai heidät taas tekemään yhteistyötä. Itse herkistyin niin, että taisin pari kyyneltäkin tirauttaa :D
PoistaTotta kuitenkin, että on olemassa Facebook ja blogimaailma. Eihän mekään oltaisi muuten tutustuttu ja moni itselle tärkeä juttu olisi jäänyt jakamatta. Se vain harmittaa, ettemme ole muutamasta yrityksestä huolimatta vieläkään tavanneet. Toivon, että se tapahtui viimeistään tänä kesänä <3
On välillä vaikea olla tuputtamatta muille omaa intohimoaan. Onneksi löytyy kohtalontovereita, ja nykyisin verkonkin kautta.
VastaaPoistaEn olisi uskonut noin 5 vuotta sitten, että tämä harrastus voi viedä mennessään.
Olen niin samaa mieltä kanssasi, "nuorena" puutarhailijana ei voinut edes aavistaa, mihin intohimo johtaa. Olisikohan sitä edes uskaltanut multaan koskea, jos olisi arvannut, kuinka päättömäksi tämä touhu menee :D Ja eihän siitä mitään vaaraa ole, että hieman tuputtaa muille omaa intohimoaan. Ehkäpä sinullekin on käynyt niin, että täysin puutarhajuttuihisi kyllästynyt ihminen on tullut kysymään neuvoa. Tällaiset tilanteet olen kokenut palkitsevina. On tullut tunne, että ehkä hieman kannattaa höpöttää myös heille, ketä aihe ei voisi vähempää kiinnostaa <3
PoistaIhana postaus, kaikki me puutarhabloggarit ymmärrämme hyvin viestin. - Minä olen tavannut muutamaa blogikaveria ihan livenä, ja tapaamiset ovat olleet todella mukavia ja lämminhenkisiä. Lisää sellaisia toivoisin. Keväistä viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos, arvasinkin sen, että te ymmärrätte <3 Ehkäpä se tekee bloggaamisesta niin mukavaa ja helppoa, kun tietää, että lukija on samalla aaltopituudella. Mukava kuulla, että sinullakin on hyviä kokemuksia livetapaamisista. Toivon, että sinulle tulee tulevana kasvukautena paljon lämminhenkisiä kohtaamisia, joissa pääset Puhumaan puutarhaa <3
PoistaHieno postaus. Rohkaisen myös omalta osaltani kaikkia tapaamisiin myös some -tuttujen kanssa. Oma "hörhö"-piirini on aivan mahtava ja parasta on, että heidän kanssaan voi keskustella puutarhaharrastuksesta vaikka loputtomiin, ilman että he tuskastuvat. Nimimerkillä "Tyttöystävänä kolmisen vuotta"
VastaaPoistaKiitos Elämäni LempiTyttöystävä <3 Sinä, jos joku, lyöt varmasti kaikki ennätykset sometreffien määrässä. Ja ihailtavaa on se, kuinka olet laittanut hyvän kiertämään jakamalla, vaihtamalla ja myymällä itse siemenestä kasvattamiasi aarteita. Haluan kiittää sinua kaikista yhteisistä reissuista, jotka ovat jääneet kauniina muistona arkistoon. Niillä jaksan heikkojenkin hetkien yli. Kiitos, kun olet olemassa <3
PoistaIhana, ihana postus! Melkeimpä kyynel vieräti tätä lukiessa. Pelakuut ovat lähellä minunkin sydäntä. Nyt, kun asumme rivitalossa ja pihamme on uusi ja todella pieni ja nekin vähät kukat, mitä viimekesänä istutin, myyrät söivät, ovat pelakuut tulleet vielä tärkeimmiksi..:)
VastaaPoistaHimon kukkiin perin äidinäidiltäni♥
Kiitos, ihana kuulla, että postaukseni herkisti mieltäsi. Ja arvostan sitä, että jatkat verenperintönä saamaasi intohimoa kukkia kohtaan. Ehkäpä se siirtyy vielä seuraavillekin polville. Toivottavasti teidän lähelle muuttaa kissa, sillä oma, entinen myyräpihani ei olisi nykyisin puutarha, ellei kissamme pitäisi aluetta puhtaana. Tervetuloa pelargonipäiville hamstraamaan lisää pelargoniaarteita <3
PoistaKaunis postaus. <3 Niin, toivoisi jokaisen ihmisen löytävän ainakin yhden intohimon elämäänsä. Puutarhanhoito on varmasti yksi parhaista mahdollisista. :)
VastaaPoistaKiitos
PoistaKiitos, olen niin samaa mieltä kanssasi. Toivon myös, että jokaisella ihmisellä olisi onni löytää oma intohimon kohde ja saada siitä merkitystä elämäänsä. Puutarhanhoito ei ole hullumpi vaihtoehto, onhan sen positiivisia vaikutuksia ihmiseen tutkittu moneen kertaan <3
Tiedän mitä tarkoitat. Minun intohimoni on tuo askartelu/taiteilu eli samoissa tunnelmissa mennään hieman vaan eri kohteella;) Ihania kuvia ja kukkasia ♥
VastaaPoistaNiinpä serkkuseni, olen huomannut sen <3 Ja toisinaan huomaa kokevansa kateuden tunteita, kuinka lahjakas toinen voi olla. Onneksi se on minulla ollut positiivinen tunne, jota esimerkiksi sinun videosi seuraaminen on aiheuttanut. Ihanaa kevättä sinulle <3
PoistaPuutarhurointi on kuin sairaus, joka vaan pahenee vuosi vuodelta. Ja mikä hienonpaa ja antoisanpaa, kuin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia saman intohimon omaavien ihmisten kanssa. Ihanat kuvat.
VastaaPoistaHauska vertaus, allekirjoitan sen täysin. Olen sairastunut ruusukuumeeseen ja pelargonismiin, enkä edes toivo parantumista. Kaikki puutarhaystäväni eivät ole kiinnostuneita samoista kasveista, mutta se ei haittaa. Se tekee ehkä hommasta mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa. Esimerkiksi reissut Elämäni LempiTyttöystävän kanssa ovat ehkä siksikin niin onnistuneita, kun meitä kiinnostaa täysin erilaiset kasvit. Niinpä ei ole tullut kertaakaan riitaa siitä ainoasta yksilöstä :D Onnellisia kohtaamisia muiden sairastuneiden kanssa <3
PoistaIntohimo on elämän eliksiiriä. En käsitä, miten edes voi elää ilman intohimoa. Luulen, että ilman intohimoa kuihtuisin pois.
VastaaPoistaKauniit kuvat Sinulla tässä postauksessa.
Kiitos kauniista sanoistasi. En itsekään voisi kuvitella elämää ilman intohimoa, mutta olen nähnyt, mitä se tekee ihmiselle, jolla intohimoa ei ole. Hän on juurikin kuvaamallasi tavalla kuihtumassa pois, katkeroitumalla ja kyynistymällä. Olen yrittänyt auttaa toista löytämään oman intohimon kohteensa miettimällä yhdessä hänen kanssaan hänen vahvuuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan, mutta olen huomannut, että ilman omaa motivaatiota se on mahdotonta. Ehkä omalla esimerkillämme pystymme auttamaan jotakuta <3
PoistaMinäkin olen hurahtanut puutarhan hoitoon, mutta minulla on vain ihan pieni ja vaatimaton piha. En osaa ajatella että olisin yhteydessä muihin puutarha ihmisiin, niin hiljainen olen. Mutta voi sitä yksinkin harrastaa.
VastaaPoistaHienoa, että toit esiin toisen näkökulman. Olen kanssasi samaa mieltä, omaa sydäntä on kuunneltava ja tehtävä sen mukaan. Tärkeintä on, että olet omassa puutarhassasi onnellinen. Me puutarhaan hurahtaneet ihmisetkin olemme erilaisia ja tätä yksilöllisyyttä on ehdottomasti kunnioitettava. Keväisiä onnenhetkiä sinulle <3
PoistaHieno kirjoitus! Intohimoahan tämä puutarhahulluus on, mutta sinä puit sen todella hienosti sanoiksi. Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, kuinka tämä intohimo valtaa minut yhä enemmän ja enemmän. Viihdyn erinomaisesti intohimoni parissa ja huomaan, etten edes kovin paljon kaipaa muunlaista toimintaa. Kaventaako intohimo elämänpiiriä? Typistääkö se ihmissuhteet minimiin? En usko ja jos niin tekeekin, ei sillä ole väliä, jos itse olen tyytyväinen elämääni. Sanoisin, että puutarhaintohimon myötä olen tutustunut aivan upeisiin ihmisiin, joko livenä tai virtuaalisesti. Heidän kanssaan on ihan heti samalla viivalla, kuin olisi ikänsä tuntenut.
VastaaPoistaHienot kuvat, Ruusunmekko, jälleen kerran!
Kiitos kauniista sanoistasi <3 Itsekin olen miettinyt, että menetänkö hurahtamisen myötä ihmissuhteita ja kokenut samoin, etten koe sitä haittana. Olen huomannut, että voin paremmin, kun ympärilläni on samanhenkisiä ihmisiä ja useista heistä olen saanut todellisia ystäviä. Lisäksi olen kokenut, että puutarhaihmisissä on valtavasti positiivista voimavaraa, joka vie arjessa eteenpäin. Ja totta, kohtaamisissa on aina hieman outo fiilis, ihan kuin olisin tavannut henkilön joskus aikaisemmin tai kenties tuntenut hänet edellisessä elämässä. Ihmisiä, jotka ovat itselle ennestään tuntemattomia ja niin erilaisista taustoista tulevia. Hetkittäin todella mystistä :D Onnellisia kevätpäiviä sinulle <3
PoistaIhan täyttä asiaa. Minäkään en ole oikein lähiympäristöstä löytänyt puutarhailuun hurahtaneita. Mutta täältä blogistaniasta niitä onneksi löytyy ;) Päivittäin pitää pyörähtää kurkkaamassa mitä seuraamissani blogeissa tapahtuu. Harmittavan harvoin tulee jätettyä kommenttia, vaikka aihetta kyllä olisi :D Ihanaa aurinkoista kevättä meille kaikille hörhöille!
VastaaPoistaIhana kuulla, että blogimaailma on ollut sinullekin onnenpotku. Itselläni meni aikaa, ennen kuin koukkuunnuin tähän maailmaan, lähinnä vain postasin omia juttujani. Vastavuoroisuudesta olen saanut enemmän. Toisten juttujen lukeminen on antoisaa. Itse pyrin aina jättämään blogivierailusta kommentin, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen muutenkin aika suulas tapaus :D Ihanan onnellista kevättä sinulle <3
PoistaKyllä tämä blogimaailma on ihana asia. Minulla ei ole vielä yhtään puutarhahöpsöä ystävää netin ulkopuolella. Kyllä sen huomaa kyläillessä, että nyt olis aika laittaa kukkasuu suppuun ja puhua jostain muusta ;) Blogien kautta voin kokea yhteyttä muihin puutarhaihmisiin, vaikken heitä ole vielä tavannutkaan.
VastaaPoistaNiin on, onkohan blogimaailman keksijä edes osannut aavistaa, millaisen pelastuksen hän on monelle ihmiselle luonut? Hieman yllytän sinua kohtaamaan hörhöystäviäsi netin ulkopuolella. Se on mahtava tunne huomata, kun tapaa ihmisen, kenen kanssa juttu luistaa alku kohtaamisesta lähtien. Ja puutarhavierailuilta saa tuhat ja yksi ideaa, joista muutaman ehkä toteuttaa omassa puutarhassa <3
PoistaIhanan värisiä kukkia!
VastaaPoistaKiitos, ei ehkä yllättävää tässä blogissa, että useimmat heistä ovat vaaleanpunaisen eri sävyjä :)
PoistaMonet ihimettelöö että kuinka sä jaksat ja viittit tuala pihalla kyykkiä....Eikö ne tajua, että mä elän siitä! Onneksi on samaa kiältä puhuvia puutarhaystäviä!
VastaaPoista:D :D :D Ja tuo sinun murteesi se vasta rikkaus onkin <3
PoistaOlipa ihana kirjoitus <3
VastaaPoistaKiitos. Pyrin pitämään blogini valokuvapainotteisena, mutta joskus on tarve avautua :)
PoistaIhana postaus:)
VastaaPoistaKiitos, mukavaa kuulla että pidit <3
PoistaIhana kirjoitus! Intohimo on niin hyvä asia, ihana kun sinulla on se! Minäkin olen tutustunut muutamaan puutarhaihmiseen ihan blogien kautta ja pidän heitä ihan oikeina rakkaina ystävinä. Ja olen kiitollinen kun saan käydä täällä kauniissa blogissasi vaikken sinua tunnekaan. Puutarhailu tuo niin paljon iloa elämään. Halit.
VastaaPoista