Värin ja runsauden puutarha

 

 Kaikki mukava päättyy aikanaan.

Kesäturneen kuudes ja viimeinen

vierailukohde oli Facebook-ystäväni Inkivääri.

Hän pitää myös monelle tuttua

Periferialife-blogia.

 

 

 

 

 

Inkivääri on syntynyt multasormeksi,

verenperintönä äidiltä ja mummolta.

Sen tyydyttämiseksi ei aina ole ollut omaa puutarhaa,

mutta onneksi kerrostalon pihamaaltakin

 hän löysi istutusalaa.

 

 

 

 

Nykyisestä 15-vuotiaasta

ja 3000 neliön puutarhasta löytyvät

edelleen sen ensimmäiset kasvit,

mummon juhannusruusu ja kiiltoleimu.

 

 

 

 

 

 

Puutarhalla on Inkiväärille moninainen merkitys.

Rakas harrastus antaa mahdollisuuden 

liikuntaan ja ulkona oloon,

mutta myös päikkäreille riippukeinussa.

Sen parissa hän virkistyy ja rentoutuu,

monet hetket ovat tallettuneet kauniisiin valokuviin.

 

 

 

 

Lempikasvin valinta on Inkiväärille mahdottomuus.

Joku aarteista kiinnittää huomion nupuillaan,

toinen kukinnallaan,

kolmas ehkä habituksellaan.

 

 

 

Sen huomaa kävellessä Inkiväärin puutarhassa.

Kaikessa runsaudessaan se on värikäs,

täyteläinen ja luonnollisen rento.

 

 

 

 

Hänelle on tärkeää kauneuden vaaliminen

ja kasvun seuraaminen.

Koivun Inkivääri on muotoillut kauniin pallomaiseksi.

 

 

 

Järvimaisema on Inkiväärille erityisen rakas,

mutta samalla se asettaa vaateita

istutusten suhteen.

Upeaa järvinäkymää kun ei auta peittää.

 

 

 

 

Kasvihuoneessa on tilaa myös oleskeluun.

 Tunnelmallista varjoa luo viiniköynnös.

 

 

 

 

Inkiväärin tarinoissa on pientä pilkettä,

joka näkyy myös puutarhan

hauskoissa yksityiskohdissa.

 

 

Inkivääri on juuri niin herskyvän herttainen

ja hyväsydäminen ihminen,

kehen olen saanut virtuaalimaailmassa tutustua.

Kiitos ja lämminhellähalaus sinulle ihanuus <3

 

 

 

 

Suosittelen lämpimästi vierailua

Inkiväärin Periferialife-blogissa.

Se on täytetty kuvilla ja kertomuksilla

hänen puutarhastaan sekä elämästään.