Lääkettä ruusukuumeeseen

 

 

Oli vain yksi syy, miksi valitsin kesäturneeni
viidenneksi kohteeksi Blomqvistin taimiston,
Ruusut.

Aikaisemmin kesällä saamani kirja
Pohjoisen ruusut, on taimiston omistajan,
Leif Blomqvistin käsialaa.

 

 

 

 

Sisääntulo sen jo paljasti,

en tule pääsemään helpolla.

 

 

 

 

Askeleet portin sisäpuolella

saivat aikaan jo syvemmän huokauksen.

Tällä reissulla mopo karkaa varmasti.

 

 

 

 

 Ei epäilystäkään,

olisin halunnut mukaan kaiken ympärillä

olevan kauneuden.

 

 

 

 

Pieni hidaste matkalla oli autonkuski.

Ja taimia pursuava auto.

 

 

 

 

Yritin hieman rauhoittua

ja hetken vain vähän fiilistellä.

Herkkujen lisäksi kaunista

katsottavaa riitti ympärillä.

 

 

 

 

Alueella oli viehättävä viitoitus,

jonka mukaan oli helppo suunnistaa

omien mieltymystensä mukaan.

 

 

 

 

Ruusualueen löydettyäni

pyysin autokuskiani

hakemaan minulle kärryt avuksi,

mutta hän vain otti ja häipyi.

 

 

 

 

Ehkä hyvä niin,

sain rauhassa tehdä "järkeviä" valintoja

Leifin ruusukirja kädessäni.

Valikoima oli niin runsas,

joten pakko oli antaa

hieman mielihalujenkin viedä.



 

 

 

Kyllä heikko itsensä tuntee.

Todistettua tuli taas vanha tuttu juttu.

En ole köyhä enkä kipeä,

kun on ruusuista kyse.

 

 

 

 

Autonkuskia varten on oma parkki,

kahvipaikka.

Jotain outoa kuitenkin oli,

kun hän ei ollutkaan

täällä kiirehtimässä pois lähtöä.

 

 

 

 

Epäily alkoi vahvistumaan,

kun näin taimiston puupuolen.

 

 

 

 

Ahaa, hän jäi kiinni itseteosta.

Autokuski kantoi muina miehinä

löytöjään kassalle.

 

 

 

En kyllä yhtään ihmetellyt,

että tällaisessa paikassa

menee viattomammankin

mieli sekaisin.

 

 

 

Erityisen myyty hän oli

tästä käppyräisestä euroopanlehtikuusesta.

Larix decidua 'Horstmanns Recurved'

 

 

 

 

Blomqvistin taimisto osoittautui

täydelliseksi vierailukohteeksi.

Ruusukuumeinen sai tarvittavan lääkityksen

ja autokuskista on kovaa vauhtia

tulossa aloitteleva puufani.