lauantai 9. elokuuta 2014

Katajaisen miehen taimisto


Toisinaan hyvän taimitarhakohteen
löytää kuulopuheiden perusteella.
Toisinaan hyvät kokemukset puutarhamyymälästä 
ostetusta taimesta saa aikaan mielenkiinnon 
lähteä tutustumaan aarteen alkuperäiselle paikalle.
Tie Hongiston taimistolle oli näistä molemmista johtuvaa,
mutta suurimpana yllyttäjänä toimi ystäväni,
joka on taimiston pitkäaikainen asiakas.



Hongiston taimisto sijaitsee Turun läänin Koskella.
Jo pihaan saapuessa oli vastassa valtavat rhodot,
jotka ovat taimiston siemenkasvatuksia.
Samaan hintaan saa puutarhamarketeista
ulkolaista kantaa olevia rimpuloita taimia.
Ei epäilystäkään, miten rahansa kannattaa sijoittaa.



Meillä oli onni tavata taimiston omistaja, Timo Saarimaa.
Jo nuorena poikana hän koki puutarha-alan omakseen,
nyt osaamista on takana huikeat 24 vuotta.
Timo on myös komea ja hurmaava sinkkumies ;)



Taimitarha tuottaa runsaasti erilaisia kasveja,
mutta varsinaisesti Timo on erikoistunut 
katajiin, syreeneihin ja pensasruusuihin.



Intohimo omalle elämäntyölleen 
näkyy syventymisenä eri luonnonkatajiin.
Niitä hän kloonaa tai jopa jalostaa uudeksi lajikkeeksi.
Nämä laakakatajat ovat pitkän kehittelytyön tulosta.
Timo arvostaa suomalaista alkuperää
myös kataja-lajikkeiden nimeämisessä.



Onneksi myös ruusut ovat Timon erikoisuus,
näin meillä on yhteinen mielenkiinnon kohde.
Tällä kertaa etsin loppukesän kukkijoita,
sillä niin moni ruusupensas on kertakukinteinen.
Ammattitaidolla Timo esitteli monta erilaista vaihtoehtoa. 
Hän kertoi kasvattavansa lajikkeita,
jotka pysyvät terveinä.



Timon kertomuksia aarteistaan 
olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään.
Tuli vaikutelma, että hänen valtava tiedon määrä
on pitkälti hankittu käytännön kokemuksena.
Vanhojen syreenilajikkeiden tarjonta oli huikea,
tämä Prince Nottger on löydetty Suomenlinnasta.
On onni, sillä jatkossa aarre löytyy myös Ruusunmekosta.



Ystäväni Järki hurahti katajiin, minä Dorka ruusuihin.
Harvoin meillä on kasveja, jotka kiinnostavat molempia,
mutta tällä kertaa syreenit saivat polvemme notkumaan.



Liian paljon, liian hyvää
jouduimme jättämään taimistolle.
Tällä kertaa vain osa aarteista pääsi uuteen kotiin. 
Onneksi on hyvä syy palata uudestaan.
Toivottavasti silloinkin Timo on esittelemässä herkkujaan.




9 kommenttia:

  1. Olen Dorka sanaton. Upea kirjoitus Timon taimistosta ja jälleen ihan mielettömän hyviä kuvia. t. Järki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu taas kerran :-) Meillä olisi Katajalle tai Tuijille useampikin paikka,on vaan hiukan kaukana ;-)

      Poista
    2. Kiitos Supa. Timon katajat ja muutkin taimet ovat upeita ja onneksi hän lähettää niitä matkahuollon kautta :)

      Poista
  2. Kyllä suksiboxista on moneksi:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juup, ihan turhahan siitä on tehdä kausituotetta ;)

      Poista
  3. Timo lähettää taimia varmasti Matkahuollon kautta. Lisäksi hänellä on joitakin.Varmasti katajien toimitus järjestyy. t. Järki

    VastaaPoista
  4. Oi, ruusujako..:) tuonne pitää päästä käymään, matka vaan on niin huisin pitkä. Kannattaisi varmaan tehdä kiertomatka Länsi-Suomen puutarhamyymäköihin, varmaan viikko menisi kevyesti:) on kyllä jo kukkakaverin kanssa hieman tuota pohdiskeltukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olimme ystäväni kanssa kahden päivän turneella ja nähtiin vain murto-osa. Itselleni oli tärkeää päästä käymään vierailulla ystävieni puutarhoissa sekä taimistoissa, joiden aarteita olen joskus muualta ostanut. Kaikista parasta näissä reissuissa on, kun tapaa itse omistajan ja saa huomata, kuinka intohimolla he tekevät työtä meidän hörhöjen hyväksi.

      Poista
  5. Kiitos hyvästä taimistovinkistä! Käyn joka kesä kotiseudullani Pohjois-Pohjanmaalla, joten yritän mahduttaa Hongiston taimiston matkareitille.
    En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että suksiboksia voisi käyttää taimien kuljetukseen :) Hyvä vinkki suksiboksin kesäkäyttöön :)

    VastaaPoista