lauantai 19. huhtikuuta 2014

Sanattomia lupauksia


Kevät on lupauksien aikaa.
Luonto todistaa monimuotoisuuttaan,
talvehtineet kasvit heräävät henkiin,
jokainen omaan tapaansa.

Teresanruusun punaiset oksat
ovat kauniita ilman lehtiäkin.



Näsiä kukkii aikaisin keväällä, ennen lehtien puhkeamista.



Viiniköynnös tekee pumpulimaisen silmun 
lähes kuivuneeseen varteen.




Herkkä on kaunista, 
akileija kasvattaa vahvasti kerrottua kukkanuppua.




 Mantsurian jalopähkinän vahamaiset silmut
ovat hyvin karun näköiset.



Tuomen tuoksu aloittaa kesän, 
siihen on vielä hetki aikaa.



Hevoskastanjan silmu on jykevä.
Vaarana ovat repeilevät oksat,
jos ne kasvavat liian suuriksi suhteessa runkoon.



Alppikärhö antaa ymmärtää,
ettei hänestä ole enää kukkaloistoon.
Sitkeästi kasvi kuitenkin herää eloon.



Mustamarjaorapihlajan silmu on pieni,
ison piikin tyvessä.



Vaahteran alku on yhtä värikäs
kuin sen syksyinen lehti.



Keväisin alppiruusun juuret 
on hyvä herätellä eloon vesisuihkulla. 



Ei uskoisi, että omenapuu
on kevään kaunein kukkija.



Tänä vuonna valkovuokko 
tekee varaslähdön kukintaan, 
hetkeä ennen äitienpäivää.
Kuinkakohan voisi itsekin 
ottaa pari harppausta eteenpäin.


3 kommenttia:

  1. Hienot silmukuvat! Onpa silmujakin monenlaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, keväinen luonto on karu, mutta samalla niin kaunis :)

      Poista
  2. Keväisen herkkiä kuvia olet ottanut.

    VastaaPoista