Onnenhetkiä, romahduksia ja löytöjä Nordiska Trädgårdarnilla

Kevään odotetuin puutarhareissu oli messumatka Tukholmaan.

Vaikka sää oli aamuisen harmaa ja viileä,

lämmin tuuli kertoi kevään tulleen.

Kevät oli aavistuksen pidemmällä kuin Suomessa,

tarkasti katsoessani huomasin ensimmäisten lehtien 

puhjenneen niin pensaisiin kuin puihin.

Olin aivan täpinöissäni odottaessani ovien aukeamista.

Messukartasta katsoin valmiiksi ensimmäisen iskukohteen,

pelargoniosastot.

Ilo oli huomata, 

että useimmat kauppiaat olivat panostaneet 

lajikkeiden esittelyihin kuvin. 

Olin varautunut omin kynin ja taimilapuin, 

mutta onneksi turhaan,

jokainen purkki oli hienosti nimetty.

Otin matkalle mukaan termo-laukun, 

jonka olin kiinnittänyt kaljakärryihin.

Näin säästyin kantamisen vaivalta 

ja aarteet säilyivät paluumatkan lämpiminä.

Kärryillä oli helppo liikkua suuressakin väkimäärässä

ja ne saivat osakseen paljon katseita.

Apua, tässä kohtaa mie romahdin.

Silmieni edessä oli pelargonilajikkeita useita satoja.

Myytävät aarteet olivat pieniä potteja, 

joita sai tyylikkäästi keräillä tarjottimelle. 

Vaati hetken rauhoittumisen, 

jonka jälkeen kävin järjestelmällisesti läpi valtavan tarjonnan.

Onneksi omat lempilajikkeet ja värit ovat selkeästi tiedossa,

joten säilyin urakasta selväjärkisenä.

Perheelle löysin tuliaisen, suklaaputouksen.

Harmi, ettei se mahtunut kyytiin.

Messuilla oli valtavia koristeita.

Tässä ei ihan vaatimaton pöytäkattaus.

Tulevan pääsiäinen näkyi katetun pöydän koristeluissa.

Tämä yksinkertainen koriste teki itseeni vaikutuksen.

Omassa kattauksessani hieman vierastan näin multaista istutusta. 

Toisaalta helmililjat saavat aina sydämeni sulamaan. 

Pitkin messuja oli erilaisia kukkaistutuksia, 

tässä narsisseja ja hyasintteja.

Tulppanimeri sykähdyttää aina, 

vaikka väri ei olisi edes oma suosikki.

Jalopelargonit ovat upeita, mutta vaativia.

He tarvitsevat uudelleen kukkiakseen kylmän jakson

ja usein kutsuvat luokseen tuholaisia.

Vuosia sitten hurmaannuin näihin Helsingin messuilla,

mutta luovuin heistä ensimmäisen talvetuksen jälkeen.

Messuilla oli myynnissä myös paljon käsitöitä.

Nämä rautalangasta tehdyt puut 

olisivat upeita koristeita esimerkiksi talon seinällä.

Useat messuosastot olivat kauniita.

Lisäksi niistä sai hyviä ideoita omaan puutarhaan.

Tällainen hylly olisi näppärä tehdä

ja siihen saisi kerättyä vaikka kaikki ylimääräiset ruukut.

Tämän mökin nähdessäni sydän nyrjähti.

Pakko saada -tunne tulee 

varmasti toteutumaan Ruusunmekossa.

Ehkä jo ensi äitienpäivänä...

Tanskalainen myyjä ihmetteli seurueemme tuloa 

Suomesta asti vain messuja varten. 

Hyvän perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka.

Pääsääntöisesti pelargonikauppiaat 

olivat keskittyneet messuilla yhdelle alueella.

Ruotsin pelargoniyhdistys oli kuitenkin erillään 

ja heidän osastollaan oli aarteet hienosti esillä.

Myytävät pistokkaat olivat jäsenien itsensä laittamia,

joten niistä tuli itselleni erityisen tärkeitä.

Iltapäivän puolella messuvieraita alkoi olla liiaksi asti.

Tungoksessa liikkuminen oli hankalaa, 

kyynärpäätaktiikalla sai tehtyä tarpeelliset hankinnat.

Luulin saaneeni kaiken tarpeellisen,

mutta yllättäen ystäväni löysi minulle köynnöspelargonin.

Aarre on minulle uusi, 

mutta mielenkiinnosta se oli ostettava.

Maanpäällisessä paratiisissa koin heikon hetken.

Köynnöksen pakkaaminen termo-laukkuun 

vaati hetken rauhoittumisen ja hengissä selviämisen suunnitelman.

Heitin tukikepit roskikseen 

ja taitoin aarteesta ylijäävät oksat poikki.

Näppärästi hän mahtui laukkuun

ja kotiinviemisinä sain pistokasmateriaalia.

Onnistuneen päivän onnellinen päätös.

K