Liekö se ollut Eino, Seija
vai joku muu tämän syksyn myrsky,
joka tuli ja katkaisi meidän koivun.
Näkymä oli surkea, oksaa ja risua maa täynnä.
Siitähän se ajatus sitten lähti...
Onneksi ehdin keräämään risut
ennen joulurauhan julistamista.
Kaivoin työkalulaatikon esiin,
jossa on tarpeelliset leikkurit, oksasakset ja rautalangat.
Hetkessä Verstas täyttyi risuista,
onneksi Laku mahtui mukaan seuraamaan touhuja.
Hetkessä risunippu oli sidottu rautalangalla
ja mukissa oleva glögi antoi lämpöä.
Verstas on loistava paikka risutöille.
Pöydät ovat tyhjentyneet pelargoneista,
eikä haittaa vaikka sotkua tulee.
Jaettuani risunipun kahtia,
otin toisenkin rautalankapuolan käyttöön.
Koristeluun käytin juuttinauhaa.
Valmis työ pääsi talon seinälle.
Viisasta olisi tehdä jo nyt ensi joulun risutyöt,
niitä voisi antaa ystäville lahjaksi.
Näin välttäisin viime hetken kiireen.
No olipas onnekas koivun katkeemus ja hienosti osaat risua taivutella.
VastaaPoistaOnneksi koivu ei katkennut puutarhasta vaan vanhalta laitumelta. Siinä se vielä puoliksi kököttää, loput kaatuu viimeistään, kun raaka-aineet loppuu:)
Poista