Kulunut kevät on ollut jännittävämpi,
kuin moni muu aikaisempi.
Kierrokset puutarhassa ovat olleet
hitaita ja tutkailevia.
Hiljalleen Ruusunmekon talvituhot
alkavat paljastumaan.
Mennyttä ovat koristeomenapuu,
useat jouluruusut,
laajalta alueelta tuoksukurjenpolvet
ja moni kivikkokasvi.
Yllättävää on, että moni erikoisempi kasvi
on selvinnyt rankasta talvesta.
Lukuisat omajuuriset ruusut ja kärhöt
ovat kuolleet maanpäällisiltä osiltaan,
mutta lupaavasti mullan alta
pilkistävät uudet versot.
Aarteet, jotka ovat selvinneet talven taisteluista,
joutuvat kamppailemaan vielä kevään kuivuutta vastaan.
Lähtökohtana on, että ne herkut,
jotka pärjäävät luonnon oikukkaissa olosuhteissa,
ovat kasvupaikkansa ansainneet.
Menetykset aiheuttavat puutarhan haltijalle haikeutta.
Onneksi hedelmäpuiden kukkanuppujen runsaus
saa ajatukset kääntymään tulevaan.
Ilahduttavaa on, että ensimmäistä kertaa
päärynäpuukin koristautuu valkoiseen kukintaan.
Toivon sinulle ystäväiseni mahdollisuuden
nähdä ympärillä olevat onnenhetket,
sillä turha on jäädä murehtimaan sellaista,
mihin ei voi vaikuttaa <3
Näyttää siltä, että loppujen lopuksi yllättävän vähän on tullut lopullisia tappioita. Ilon aiheita on onneksi monia ja suurin on se, että nimikkokärhöni on ilmeisesti selvinnyt ensimmäisestä talvestaan - kaksi ihan pientä versoa nousee juurelta :)
VastaaPoistaMukava kuulla, että puutarhasi on selvinnyt julmasta talvesta pienin tappioin. Ja tuo tunne on ihana, kun huomaat oman mielitiettysi vielä jatkavan yhteistä puutarhataivalta. Ps. minun nimikkökärhöni kukkii parhaillaan <3
PoistaMenetyksiä on ollut omassakin puutarhassa. Suurimmasta osasta olen kuitenkin itse vastuussa, sillä talvisuojaus jäniksiä vastaan jäi tekemättä. Lähes kaikki koristevaahterat- ja pihlajat ovat mennyt. Samoin koristeomenapuut. Jotenkin, kaikesta huolimatta uskon, että tälläkin on jokin tarkoitus. Jos ei muu, niin hiljentää vauhtia ja tehdä vähemmän ja huolellisemmin. Jokainen kovasta talvesta selvinnyt kasvi on kuitenkin voittaja ja niiden kanssa on mukava pihalla puuhastella.
VastaaPoistaIkävä kuulla. Talvisuojaus on tärkeä juttu, mutta niin inhimillistä, että se on jäänyt tekemättä. Uskon myös, että menetyksillä on tarkoituksensa. Itse mietin, mitä aukkopaikkoihin istutan ennen vierailuryhmien tuloa. Toisaalta mietin, että tämähän on todellisuutta enkä ehkä haluakaan peitellä sitä. Otetaanhan tämä ajan kanssa ja rauhaksiin, ei meillä ole mihinkään kiire <3
PoistaMenetykset kirpaisevat, myönnetään. Murehtimalla ei tilanne tosiaan parane, joten toivon mukaan menetykset kääntyvät uusiksi mahdollisuuksiksi. Minullakin paraatipenkki on odottanut uudistamista jo monta vuotta. Nyt siihen on hyvä tilaisuus, kun ei juuri tarvitse varoa vanhoja istutuksia.
VastaaPoistaKuulostaa hyvällä, että pystyt kääntämään tappiot voitoiksi. Itsekin mietin, että nythän ainakin tulee ruusuaidanteet leikattua, kun yleensä niitä ei raaski tehdä. Annetaan tämän olla uusi mahdollisuus <3
PoistaSama täällä meillä: paleltunut on ajuruohot ja moni kivikkokasvi. Harmittaa, mutta tällaista se puutarhurin elämä on.
VastaaPoistaNiinpä, puutarhurin elämä kasvattaa ainakin kärsivällisyyttä ja pettymyksen sietokykyä :D
PoistaTuhoja on tullut todella paljon. Mutta onneksi omenapuut antavat hieman lohtua, sillä niissä on vuosisadan upein kukkaloisto.
VastaaPoistaOlet niin oikeassa, onneksi omenapuut vievät ajatukset kauneuden äärelle <3
PoistaOnneksi osa sinun kasveista on kuitenkin juuristosta hengissä. Toivottavasti ei tulisi vastaavaa talvea peräkkäin.
VastaaPoistaNiinpä, tässä on se syy, miksi suosin omajuurisia ruusuja. Useimmat heistä jaksavat sitkeästi nousta, vaikka kaikki maanpäällinen osa olisikin kuollutta. Toivotaan, että tällaista talvea ei tule ihan hetkeen <3
PoistaTottahan nuo kasvimenetykset harmittavat, mutta onneksi puutarhasta löytyy paljon enemmän niitä onnistumisen hetkiä!!! Tsemppiä Ruusunmekkoon, saattavat ne kuolleetkin kasvit vielä herätä henkiin.
VastaaPoistaKiitos, toivossa on hyvä elää. Onneksi aarteita on runsaasti ja kaikkia menetyksiä ei edes muista. Tsemppiä sinunkin puutarhaasi <3
PoistaTalvi oli hankala ja menetyksiä tuli varmasti joka tarhurille. Ilon aiheitakin mahtuu mukaan, parempi ajatella vain niitä. Malttikin on valttia, moni kuolleeksi julistamani tapaus on kuitenkin hengissä. Onneksi en mennyt lapion kanssa taas tunaroimaan =)
VastaaPoistaTotta, tämä kevään kuivuus on saanut osan kasveista vielä uinumaan. Selkeimmät menetykset olen jo leikannut, mutta paljon on vielä seurattavia kohteita. Malttia sinullekin <3
PoistaJa kai vielä on toivoa, kun on vasta toukokuu. Minä ainakin toivon vielä kovasti että useiden pionien kohdalta alkaisi näkymään punaista!
VastaaPoistaToivotaan, on niin paljon sijainnistä kiinni, missä toivo on jo mennyttä ja toisaalta missä kaikki on vielä mahdollista. Peukutan pioneittesi puolesta <3
PoistaKurja juttu, että taimia on menehtynyt ;( Täälläkin muutamat kivikkokasvit eivät ole heränneet, mutta olen jo hankkinut uusia tilalle. Tästä se taas lähtee uuteen nousuun :)
VastaaPoistaHarmi kaikkien menetyksien puolesta. Olet niin oikeassa, tästä on vain jatkettava eteenpäin <3
PoistaKenkuttaa!!!! Mutta suurin osa on kuitenki selevinny. Eiku uutta putkehe :D
VastaaPoistaJuup, vähän saakin kenkuttaa, vaikka eihän me anneta sen vaikuttaa. Uutta putkeen ja istutuspuuhiin :D
PoistaHarmittaahan ne menetykset ja paljon niitä tuli meidänkin pihalla, mutta on myös iloisia yllätyksiä vielä tullut. Puuliljoja surin, mutta yllättäen nyt on kolme noussut kuitenkin maan pinnalle, samoin kärhöjä alkaa näkyileen. Ruusut pitävät jännityksessä :)
VastaaPoistaIhana kuulla, että sinä olet päässyt nauttimaan yllätyksistäkin. Peukutan kovasti ruusuillesi, toivottavasti heistä löytyy eloa <3
PoistaTietty harmittaa, mutta harmitus on vain nieltävä ja iloittava olemassa olevista.
VastaaPoistaKauniit kuvat!
Kiitos. Olen niin samaa mieltä kanssasi, nautitaan siitä mitä meillä on eikä jäädä harmittelemaan sitä, minkä olemme menettäneet <3
Poista