Sisustuspuuhia ja uutta piristystä

Yhdestä viattomasta sohvanhaku-

reissusta se ajatus lähti,

kaupan päälliksi saadulle pöydälle

piti löytää sopiva paikka.

Samaan aikaan tuntui,

että 'Verstaskin' kaipasi uutta piristystä.

Pöytä notkuu vielä hetken 

tyhjyyttä täynnä olevilla ruukuilla. 

Onneksi, sillä mullanvaihtorumban

jälkeen alkaa loputon kastelurumba.

Yläpuolella oleva kello 

on pysähtynyt parhaaseen aikaan, 

on kyse sitten aamusta tai illasta.

Kuuden jälkeen ehtii vielä vaikka mitä.

Suoman kiikku se on ja pysyy,

ei lähde pois edes keinumalla.

 



Toinen lepoaarteeni on divaani. 
Saa nähdä, kuinka kauan saan sen pitää, 
sillä teinipoika aneli tätä itselleen mökkikalusteeksi.

Sinkkiämpärissä kasvava syyssyrikkä

näyttää tikkuiselta, 

mutta lähempää katsottuna

on jo varsin hyvässä kasvussa.

Vuosi sitten tyttäreltäni saatu

äitienpäiväruusu muratteineen

komistuu päivä päivältä.

Taimilaput ovat muisto 

menneistä töistä.

 

Etsintäkuulutetut -taulu

antaa vinkkiä siitä, 

mitä lumen alta alkaa etsimään.

Pilkettä silmäkulmassa,

eihän muuten voisi olla kyse 

Ruusunmekon haltijan kasvihuoneesta ;)

Ja lopulta, siinä se on,

 ihan kuin olisi aina ollut,

omalla paikallaan.