Kadonneet päivät, kesäkuu

 

 

Jos jotain kesäkuusta muistaa niin jäätävän kylmän sään.

Onneksi kuvien avulla muistiin nousee kuukausi,

jolloin aarteiden kukinnasta sai nauttia mahdollisimman pitkään. 



 

Alkukesän ihanuutta oli myös

hetken viipyvä keväinen vehreys.



 

 

En osaa edelleenkään päättää,

kumpi omenapuussa on parasta,

kukinta vai sato.

Onneksi koristeomenapuu 'Linnanmäen' kohdalla

tätä ei edes tarvitse ratkaista.

 

 

 

Ruusuorapihlajan ja kuolan pionin

vaalenpunaisen eri sävyt vei ajatukset unelmiin.

Niiden seurassa olisin voinut viettää koko kesän.

 

 

 

Samaisen penkin kurjenpolvien ja ruohonsipulin

sinertävän violetit sävyt tasapainottivat ja rauhoittivat.

 

 

 

Vuoden takaisesta äitienpäivälahjasta,

spiraalikurjenpolvipenkistä oli kehittynyt sekametelisoppa.

Edessä oli koko kesän kestänyt suursiivous.

 

 

 

Ruusunmekko sai oman hotelli helpotuksensa.

Ulkoseinien väri ei ollut mieleiseni,

mutta onneksi sain valita sisustuksen sävyn.

 

 

Ystäväni kanssa lähdin Tallinnaan juhannuksen viileyttä pakoon.

Tältä reissulta tulin takaisin monta ruusua 

ja pari muuta aarretta rikkaampana. 



 

 

Samaan aikaan kotona kukki juhannusruusu

ja pussauskoppi oli vailla juhannusromantiikkaa.  

 

 

 

'Palulan ruusu' kukkii vain hetken,

mutta viileydestä johtuen tänä kesänä ennätyspitkään.

 

 

 

Maailman paras kesätyö -palkkioni valmistui

juuri Avoimet puutarha -tapahtumaan.

Onneksi, sillä sadesuojaa 90 vierasta tarvitsi.

Sää oli aivan kauhea, sateinen, kylmä ja tuulinen.

Kuljin sade- ja toppatakki päällä

ja päätin, etten osallistu tähän tapahtumaan enää ikinä.

Onneksi en sanonut tätä ääneen miehelleni.

 

Kesäkuun kylmyydestä huolimatta

pelargonit säteilivät kauneuttaan.

He saivat olla kasvihuoneiden lämmössä

ja odottaa rauhassa parempia aikoja.

Kuvassa 'Rosalinda'.