Kadonneet päivät, maaliskuu

 

Kesä menee aina nopeasti ohitse.

Tuntuu, että niin paljon jäi tekemättä ja kokematta,

mutta sehän ei ole totta.

On aika pysähtyä ja muistella kadonneita päiviä.

On aika palata maaliskuun muistoihin.

 

 

 

Vähäluminen talvi oli ankara monille aarteille.

Maaliskuussa vähäiset lumet sulivat

ja auringon säteet lämmittivät luonnon aikaiseen herätykseen.

 

 

 

Tutut kevättyöt laittoivat suunnittelemaan tulevaa kesää.

Jälkikäteen voin todeta,

etten arvannutkaan, mitä kaikkea ihanaa tulisin kokemaan.

Haaveilujen lomassa tutut aarteet 

muuttivat kellarista tuvan uuteen taimihyllyyn,

jonka rakentamisesta kerroin alkuvuoden blogissa.

 

 

 

Uuden aarteenetsintäpaikan sain Mäntsälästä,

Yannan isännöimästä Saaren Kartanon pelargoniparatiisista.

Moni emokasveista oli Annelin lahjoittamia,

jotka Yannan käsissä olivat saaneet paljon uusia alkuja.

 

 

 

Kevään hurmassa jouduin toteamaan,

ettei mikään riitä.

Tarvitsin naapurin valuuttaa ja paljon.

 

 

 

Ruotsin maalla polvet horjuivat.

Nordiska Trädgårdar'sta löysin

hyllykaupalla ihanasta ihanimpia pelargoneja.

Eihän siitä ilman hamstraamista selvinnyt.

 

 

 

Kotiin tuomisina oli valtava määrä uusia aarteita,

vaikkakin he olivat hyvin hillitysti ja huomiota herättämättä pakattuja.

 

 

 

Talvi oli virallisesti päättynyt,

kun maaliskuun lopulla päästin pelargonit laitumelle.

 

 

'Verstaassa', kevään lämmössä,

aarteet saivat uuden mullan

ja lisääntyvässä määrin valoa sekä lämpöä.

Enää ei tarvinnut odottaa kuin kasvun ihmettä.