Kevättä rinnassa

Keväisin kukkapenkkien siivous alkaa aina äitini muistopenkistä. 

Haluan, että se on siisti ennen äitienpäivää. 

Sormustinkukan siementaimet kitken penkistä pois,

sillä äitini ei saanut niitä omalla mökkitontillaan kasvamaan.

Syynä oli varmasti maan happamuus, ei äidin viherpeukalon taidot.

Verstas on hyvä paikka purkitustöille, 

sillä ulkona kevät viilentää sormet nopeasti. 

Sormustinkukka on kaksivuotinen kasvi, 

ensimmäisenä vuotena se kasvattaa lehtiruusukkeen 

ja toisena kukkii.

Ja kun vauhtiin pääsee 

niin täytyyhän ne Tukholman tuliaisetkin purkittaa.

Kurjenpolvien ja akileijojen juurakot ovat hyvillä aluilla.

Laitan nämä multaan ja jätän Verstaan lämpöön kasvamaan.

Saas nähdä, minkälaiset taikatemput

 hollantilaismyyjä on tällä kertaa tehnyt.

Taimilaput keräilen vanhaan, 
kirppikseltä löydettyyn pienoiskasvihuoneeseen.
Joskus on vain mukava istuskella ja ihmetellä,
mitä kaikkia aarteita puutarhasta pitäisi löytää.

Kevät tietää aina uusien ruukkujen ostamista.

Vaikka kuinka yritän vakuuttaa itselleni, että vanhat riittäköön

niin aina juuri tarvitsemani koko on loppu

ja matka kauppaan alkaa. 

Päivän hyvät työt on tehty.

Sormustinkukat nostan Verstaan ulkopuolelle kasvamaan,

sillä kasvihuone tulee varmasti täyteen muutenkin. 

Kevät näyttää, kuinka täyteen.