keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Vierailu Paulan paratiisissa


Saimme kutsun Paulan paratiisiin, 
josta tuli kesän kohokohta. 
Paula Ritanen-Närhi oli vastaanottamassa vieraita 
juhlavasti kuohuviinilasillisen kera. 



Saviruukkupolku johdattaa peremmälle Paratiisiin, 
jossa ensimmäisenä ihastelun kohteena 
on Paulan pelargonihuone.



Pelargonihuoneen lattialla oli keskeneräinen käsityö. 
Loppuillasta oli leikki, jossa piti etsiä Paratiisista esine, 
joka ei kuulu Paulalle. 
Mikäköhän se mahtoi olla ;)



Paratiisin aarteena on myös sammakko, kotinaan sinkkipalju.
Hän kävi tervehtimässä vieraita ylväästi kolostaan katsellen.



Paratiisin polulla on rautapaviljonki,
jonka aukoista tunnelmallisesti roikkuu ikkunoita. 
Tätä ikkunaa pitkin kiipeää ihastuttava kärhö.



Paulan saappaat Puutarhaunelmien 2. tuotantokaudelta. 
Tämä oli lempiohjelmani ja niin moni muukin toivoisi, 
että saisimme vielä joskus nauttia 
hyvän puutarhaohjelman uusista jaksoista.



Lyhty ry:n ulkotyöpaja Lato 
on käynyt tekemässä Paratiisiin upean kivityön. 
Itse Lyhdyssä pari kertaa vierailleena 
olen vaikuttunut heidän tavastaan tehdä työtä, 
jossa kaikki ovat samalla viivalla, saman arvoisina.
 Suosittelen tutustumista heidän toimintaansa 
esimerkiksi puutarhamessuilla.



Menneen ajan patina riittää Paratiisissa paljon.



Tuliaisemme oli Paulan punainen ja oloinen. 
Tässä Paula tutkii erilaista tapaamme kasvattaa pelargonia, 
itselläni lehdet ovat pieniä ja kukinnot suuria, 
Paulan pelargonit ovat kookkaita ja suurilehtisiä. 



Paratiisi on hyvin rehevä. 
Puutarhaa kiertää pieni, kapea polku, 
jota ympäröivät puut ja pensaat. 
Paratiisissa on useita erilaisia rakennuksia, 
joissa voi istahtaa ja nauttia ympäröivästä kauneudesta.



Minun suurin toiveeni toteutui, 
sain viettää hetken huokaillen, 
sydän nyrjähtäneenä Paulan pelargonihuoneessa.


On aika hyvästellä Paratiisi 
ja sen isäntäpari ilta-auringon saattelemana.
Tämä elämys ja mukava ilta 
jää mieliin pitkiksi ajoiksi.


6 kommenttia:

  1. Näihin kuviin ja tunnelmiin ei sitten kyllästy ollenkaan, varsinainen paratiisi! Haluaisitko muuten paljastaa miten pelakoiden lehdet pysyvät pieninä? Joku lannoituskikka vai poistatko isompia lehtiä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Paulan paratiisi on sykähdyttävä kokemus <3

      Pelargoniaarteet ovat kasvattajalleen rakkaita ja heille annetaan vain parasta hoitoa. Paulan haasteena on talvetuspaikan puuttuminen, itselläni on onni omistaa kellari, jossa aarteet talvehtivat kasvivalojen alla.

      Suurin syy aarteidemme erilaisuuteen on varmastikin lannoitus. Paula on kertonut, että talven kärsimykset hän voittaa kasvattamalla keväällä rehevät ja suuret yksilöt. Tämä onnistuu typen avulla. Omat pelargonini monesti jo kukkivat kellarissa ja kun nostan ne huhtikuussa lämmitettyyn Verstaaseen eli kasvihuoneeseen luonnon valoon, voin lannoittamisessa käyttää runsaskaliumista lannoitetta. Tämä antaa potkua kukintoihin. Kuitenkaan kummankaan meidän ei kannata unohtaa fosforia, joka on mm. juuriston ystävä. Lisäksi aarteemme tarvitsevat monenmoisia hivenravinteita voidakseen hyvin.

      Lannoitteita valittaessa kannattaa tutustua lannoiteaakkosiin N-P-K eli typpi-fosfori-kalium. Omassa pelargoniherkussani nämä ovat 13-7-20. Elokuussa nukutan aarteet talviunille ripauksella syyslannoittetta 0-4-17.

      Hyvän ravinnon lisäksi aarteemme saavat kiireetöntä ja hellää hoivaa sekä paljon rakkautta <3



      Poista
    2. Kiitos ohjeista! Omani olen ravinnut keväällä puikoilla ja tänä kesänä huomasin, että nurmi silppu antoi mahtavasti potkua keväällä kylvettyjen taimien juurella. Ajattelinkin huomenna tehdä postauksen omistani <3

      Poista
    3. Onnittelut loistavasta kokeilusta. Nurmisilppu on hyvä lannoite moneen ja pidättää mukavasti kosteutta. Kesän vaihtuessa elokuuhun itse lopettaisin nurmisilpun käytön. Siistisin ruukuista mullan pinnan ja laittaisin ripauksen syyslannoitetta. Näin mahdollisesti välttäisit kasvitautien vaaran, sillä elokuussa on jo kosteaa ja kuivan mullan pinta on vaarattomampi. Ihania nuo sinun pelargonit <3

      Poista
  2. Kiitos, Jutta, vierailustasi. Vähän nolottaakin lukea näitä ylistyssanojasi. Se iki oma on kuitenkin kaikille rakkain! Jään odottamaan Minnan kysymykseen vastausta. Miten se pienilehtisyys onnistuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, turhaan nolostut, Paratiisisi on ihana ja lainattavia ideoita täynnä. Totta on, että oma puutarha on se rakkain ja muutamalla vierailulta saadulla idealla olen jo Ruusunmekon ulkoasua parantanut. Tärkeintä kuitenkin on, että oma paratiisi on aina omistajansa näköinen.

      Uskon, että olisit osannut vastata lannoitekysymykseen paremmin :)

      Poista