Koko kevään olen pelännyt hetkeä,
jolloin Ruusunmekon kätköistä löytyy ensimmäinen lehtokotilo.
Ennen uusien taimien istutusta olen tutkinut mullan tarkkaan,
etsien etanan munia.
Taimet ovat olleet silmämääräisesti puhtaita ja istutuskelpoisia.
Tänään siistin jasmikepensaan alustaa
ja nämä otukset löytyivät hakkeen päältä.
Onneksi nettimaailma pelasti,
kuvassa näkyvä kotilon napa on pensaskotilon tunnusmerkki. Jipii :D
Aikoinaan Ruusunmekon paikalla on sijainnut pappilan kalmisto.
Uusia istutuspaikkoja kaivaessa ei voi välttyä törmäämästä punaiseen tiileen. Luita ei ole tullut vastaan kuin kerran ja sekin taisi olla koiran kätkemä. Arkeologisia löytöjä ja luujauhoa, kaikella on historiansa.
Kauppapuutarhat ovat täynnä ihania kasveja.
Parasta ovat kuitenkin aarteet, joita puutarhahörhöt lähettävät toisilleen.
Epäilyttävän näköisessä paketissa sain kaksi ruusupionin taimea,
joita vaalin nyt erityisellä hellyydellä.
Eikä mitä tahansa ruusupioneja, vaan Peonia 'Pirkkotar' <3
Arvokkaita ovat myös tuskalla ja hiellä hankitut aarteet.
Toukokuinen neitsytmatka Türin kukkamarkkinoille oli todella hikinen elämys, +32 asteen helle yritti viedä voimat, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Mullat karistettiin Viron maaperälle ja aarteet pakattiin huolella pusseihin. Kahteen taimilaatikkoon mahtui monen monta kärhöä, kurjenpolvea, ruusua ja jouluruusua. Myös Sensation-syreeni pääsi uuteen kotiin.
Mieluisia matkamuistoja jäi yhteisistä hetkistä hörhöjen kanssa,
moni facebook-tuttavuus tuli bongattua livenä.
En ole koskaan nähnyt Ruusunmekkoa tästä perspektiivistä.
Onneksi lapset osaavat nauttia hellepäivistä,
joita tänä keväänä on ollut ennätysmäärä.
Itse olen 28 asteen helteessä istuttanut Türin aarteita
ja kantanut 12 kastelukannullista vettä.
Kesästä voi nauttia niin moneen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti